Viikko sitten maa huojui toisella puolella planeettaamme. Murskaavat vedet hyökyivät päälle. Uraani halkeaa ja purkautuu niin että pelottaa. Apeaa, sanatonta.
Uupunutta, tunkkaista on tämän pään sisällä. Menen nukkumaan iltayhdeksältä ja silti iltapäiväunet maittaisivat myös. Istun työpäivän koneen ääressä, siinä kaikki. Maaliskuun muistiokin on ollut heikonlainen.
Mutta Kii, onhan..
* Aurinko paistanut
* Kuu iloinnut ja kalastellut milloin mitäkin
* Mies rakastettava
* Illallispöytä aina antoisa ja makoisa
* Uusi työtilakin ja erityisesti uudet korttelitkin puoleensavetäviä
* Täysin riittävää hyvää arkea, on!
Epävarmuuteni ja pelkoni johtuu sisäisestä tilasta. Minussa kasvaa uusi elämä. Kuka olet? Voithan hyvin?
Uusi elämä :)
VastaaPoistaOnnea!
Hii, täällähän kommentoi muutkin kuin anonyymi, joka tutuista kirjoitusvirheistään paljastuu aviomieheksi. Kiva, Sirpa, Kiitos!
VastaaPoista