sain harvinaisen leipomispuuskan ja koin olevani onnistunut pullantuoksuinen mamma. Megakorvapuustit maistuivat, mutta pakkaseen suurin osa joutuivat, kun en ollut varautunut sellaiseen hormonimielitekoon eikä syöjiä riittänyt.
Viikon varrella on ollut viimeinen hallituksen kokous tältä erää. Tuntuu helpottavalta ajatella, että kahden ja puolen viikon kuluttua olen täysipäiväinen kotiäiti jälleen.
Viikon varrella on parvekkeemme saanut kukkasia taasen. Ihailen suuria herkullisen keltaisia samettiruusuja ja laventelin sinertävyyttä.
On ukkostanut, satanut, paistanut, hiostanut, paleltanutkin viikon varrella. Eilen näyttäytyi komea sateenkaari. Kuulla on puolestaan jo pieni köhä.
Olen myös viimesenteillä neuleeni kanssa. Se vei siis kolme kuukautta aikamoista tikuttamista kyllä, mutta niin terapeuttista ja meditatiivista. En keskity virheisiin, odotan miltä se näyttää, kun pallomasu on poissa. Olen jo mietiskellyt seuraavaa neuleprojektia. Kaksi ohjetta on hankittu, punnittu puolia ja toisia, surffailtu ravelryn kokeneiden neulojien kokemuksia, mietitty värejä ja lankoja. Hmmm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti