oli haikea onnen ja ilon tunne. Sellainen joka muistuttaa tunnetta jouluaattoyönä, kun masu on täynnä suolaista ja makeaa, pukki käynyt, lasissa punaista ja pöydällä suklaanruskeaa, kädessä paketista tullut houkutteleva romaani. Koti on hiljentynyt, kun kukin on käpertynyt kirjansa seuraan. Siltä tuntui eilisen nimijuhlamme jälkeen. Tiskejä korjaillessa, valopöytämme loimutessa. Kiitos perhe ja ystävät. 18 henkeä täytti kotimme. Mieheni loi ihanat suolaiset tarjoilut. Olin tyytyväinen kakkujeni makumaailmaan ja iloitsin erityisruokavalion onnistumisesta. Kakkujen ulkoasu olisi voinut toki olla viimeistellympi, siinä petrattavaa. Nyt ne muistuttakoot kuitenkin hiekkalaatikon tuotosta ja aamun lumihuurretta. Mutta maut kohdallaan.
Minä roolitin itseni kuningatar-nutturalla ja Tiibetin matkaltamme 4 vuotta sitten hankitulla mekolla, joka oli kolmatta kertaa käytössä. Elämäni ensimmäisen kerran sain kampauksen ja vessamme kunnon hiuslakka kyllästyksen. Enpä ennen tiennyt miten kummalliselta ja epämiellyttävältä lakkakova hius tuntuukaan. Ja .millainen takkutuotos tupeeratun ja lakatun kampauksen jälkeen päässä onkaan.
Talven ensilumihuurre peitti luonnon. Itsenäisyyspäivä 2011 oli Pikkuruumme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti