Ah, niin virkistävä päivä Tallinnassa. Matkustajalaivassa OLI pallomeri ja siellä OLI yllätykseksemme myös ystäviä samanmoisella eestaas retkellä. Kuu hyppi, pomppi, riemuitsi molempiin suuntiin ne 2,5 tuntia hikipäässään, selkä märkänä. Päivä alkoi uhmaavasti sataen, mutta taivas kirkastui heti Kustaanmiekan jälkeen. Me nautimme muutamasta tunnista kesäisen vanhan kaupungin kujilla, ravintola Mekk:ssä, leivoksilla konditoriassa. Kävin vain Nu Nordicissä ja nappasin mukaani kauniin harmaan pellavamekon tuleviin juhliin. Pellavamekon! Niin, enpä taas muistanut sen rypistymisominaisuuksia. Pari lisätuntia ei olisi ollut pahitteeksi. Olisi ollut ihanaa istua puistossa ja katsella ihmisiä ja tuijottaa sinistä taivasta. Minä haluan uudelleen sinne tallinaan, oli ensi kommentti seuraavana aamuna.

Sitten vierähti tämä kulunut loppuviikko. Aurinko on hellinyt. Saimme brasilialaisen perheen vieraaksemme. Eilisen helatorstain makasimme peittojen alla kirjoja lukien, vuoroin Dada englanniksi, vuoroin äiti suomeksi.

Ja eilen 2.6.2011 tunsin ensimmäiset liikkeet. Pienet siivet viuhtoivat sisälläni. Aurinko paistaa.