Ylioppilaamme tuskaili aamutuimaan kampaajalla, tanssi vimmatusti yliopiston juhlasalissa vietetyn kevätjuhlan estradilla, sai ansaitun valkolakkinsa. Helteinen Senaatintori vastaanotti 135-päisen nuoruuden riemun. Me nostimme maljoja Ruoholahdessa notkuvien pöytien ääressä. Lukuisia poks-poks pulloja avattiin varmaankin satapäiselle vierasjoukolle. Huh-huh tungosta, hetkellisesti. Edellisyönä rullaamamme lumpia-kevätkääryleet hävisivät samantien. Makeaa oli mahan täydeltä. Päivä on kaikinpuolin täynnä onnea uudesta alkavasta, kesästä, tulevaisuudesta. Myönnän että minulle jäljelle jäi haikeutta, erillisyyden tunnetta. Minä vieraana vieraiden joukossa, puolittain ulkopuolella, menneisyydestä muistojen täyttämiä tarinoita sujuvasti kuunnellen. Mutta pääosassa ollut nautti, se on oleellisinta.
Eilen vietimme vuoden ensimmäisen picnicin rantapuistossa. Mashed-potatoes-salad, muffins with holes, mutta seura mitä parhain. Aina aidon sympaattinen, sydämellinen ystäväni Meksikosta onnea hehkuen tulevan nuorikkonsa kanssa. Kuukauden päästä juhlistamme heidän hääiloaan salaperäisissä kuvioissa. Odotan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti