Reilu viikko sitten lisääntyi jälleen ikävuoteni. Kesän viimeiseltä tuntuva kesäpäivä kului ystävien hääjuhlassa. Ristiriitaisin aattein ja tuntein, mutta päivästä iloiten. Miehen kanssa vietimme iltaa maanantaina, aah, Carmen Souzaa Huvila-teltassa ihaillen.
Olemme viikon varrella leikkineet rantapuistossamme, kyläilleet Kuusiluodolla ja Laurinlahdella. Syys tuntuu jo tuulenvireessä. Aurinko ja rankkasade ovat vuorotelleet.
Viikon varrella alkoi myös äitiysloma. Lomaa syyskuu ja sitten lokakuussa touhuun, eikös vain Pikkuruu? Hän potkii ja nyrkkeilee tomerasti. Turvottaa jalkapöytiä numeroa suurempiin kenkiin ja pistää sormukset kaulanauhaan. Vointi on muutoin mahtava ja pinkeä. Fillarilla polkien matka taittuu kyllä parhaiten. Totesin sen, kun tänään tuli käveltyä jonkin verran. Alhaalla painoi. Puuhakkuutta odotan puolestaan edelleen. Voisin vain lukea ja neuloa. Yrjö Kallisen elämä ja totuus on lukuvuorossa. Auringonkukan värinen lankatilaus osoittautui kuitenkin enemmältikin okraksi. Sitä hetken nieleskeltyäni päätin toteuttaa twenty ten:nini sinä tilattuna vauvankakansävyisenä, helmineulekin tuntui tuovan tuulahduksen1970-luvun lapsuudestani. Imetysvillatakki on nyt jo yli puolen välin. Olen ylittänyt itseni ohjekoodien avaamisessa useaan otteeseen, hii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti