Pitkä viikonloppu se meni. Vaikka ei kotiäidin näkökulmasta sillä erityistä painoarvoa olekaan. Mies pystyi kuitenkin pitämään hetken tietokonevapaatakin, vaikka pää se varmasti raksutti haasteitaan edelleenkin. Perheen pienimmät pärskivät, rykivät ja räkivät.
Pitkäperjantai oli harmaa, juuri sopiva siivouspäiväksi. Illalla saimme ystävän kylään. Poikani äänet olivat taas voimissaan, lapsettomalle vieraalle ehkä turhankin. Lankalauantaina ulkoiltiin, testattiin että kurahousut ja -hanskat eivät ole vesipidossaan enää. Mies kokkasi herkkuateriaksi lammasta ja bataattia. Väsäsin jälkiruuaksi puolukka-semifreddoa, joka muistutti äidin tekemää ja maistui melko jouluisalta. No, juhla kuin juhla. Isosisko vieraili. Pääsiäissunnuntaina matkasimme mummolaan, jonne Kuu jäi yökylään. Me rauhoituimme vuorokauden vain vauvan kanssa. Muistelimme elämäämme ennen lapsia. Totesimme että tämä näin on nyt hyvä. Onnekkaita olemme. Pääsiäismaanantaina kävelimme pitkästä aikaa kärrytellen kierroksen rantareittiä. Liikkeellä oli runsaasti lintubongareita hightech-varusteineen. Me bongasimme silmäpelein 21 joutsenta joukkiona ja ainakin kaksi riippuliitäjä-surffaria, vai mitä ne vetten päällä liitäjät nyt ovatkaan.
Aurinkoa, kirkasta valoa ja koleaa merituulta.
Aurinkoa, kirkasta valoa ja koleaa merituulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti