Niin kului arkinen viikko helmikuussa.
Koiran kanssa kehätien kupeessa. Hienoista väsymystä kahdessa paikassa asumiseen, tavaroiden roudaamiseen ja autoiluun. Mies sanoi eilen että on viimeisten kahden viikon aikana ajanut enemmän autoa kuin viimeisten 20 vuoden aikana. Joka päivä ruuhkassa vähintään kerran edestakaisin. Kaikkeen tottuu, autoiluunkin, muttei se tuo lisäarvoa elämäämme. Onneksi, tällä hetkellä.
Auringon valoa, räntäsadetta, nollakeliä.
Auringon valoa, räntäsadetta, nollakeliä.
Töissäkin viikko oli taloudellista tuskailua, kiusallisia käänteitäkin. Pikkujuttuja kuitenkin. Olen iltaisin nukahtanut tenttikirja kädessä. Lukenut muistoista ja muistamisesta muistamatta ja sisäistämättä paljoakaan. Viikon päästä koetellaan jälleen tenttikuntoa.
Hetki sitten Kuu heräsi päiväuniltaan kiukkuisena. Oletko huonolla tuulella? Kotka täytyy tuuttua, sanoi. Miksi täytyy suuttua kysymykseen vastaus: Kotka täytyy olla kiltti koko päivän. Unissa kuulemma seikkaili tuti ja raitiovaunu. Huonotuulisuutta ollut ilmassa äidilläkin. Eilen, nyt jo paremmin.
Mies saapui juuri ladulta. Vuorossa iltapäiväsauna (iloja vieraisilla asumisesta) sillä aikaa, kun uunissa hautuu miehen sepittämä versio karjalanpaistista.
Hetki sitten Kuu heräsi päiväuniltaan kiukkuisena. Oletko huonolla tuulella? Kotka täytyy tuuttua, sanoi. Miksi täytyy suuttua kysymykseen vastaus: Kotka täytyy olla kiltti koko päivän. Unissa kuulemma seikkaili tuti ja raitiovaunu. Huonotuulisuutta ollut ilmassa äidilläkin. Eilen, nyt jo paremmin.
Mies saapui juuri ladulta. Vuorossa iltapäiväsauna (iloja vieraisilla asumisesta) sillä aikaa, kun uunissa hautuu miehen sepittämä versio karjalanpaistista.
Viikon varrella vaihtui itäinen Uusi Vuosi. Kolme vuotta sitten juhlimme sitä kuohuvalla juomalla, kotona liki 30 ystävää ja tuttavaa. Me kipaisimme silloin maistraatissa. Huomenna on vuosipäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti