Kuu hakee leikissään kirjaa ja lähtee luennolle. Äiti se yrittää näin illan tullen sisäistää kirjoja silmät ristissä. Vielä yksi kahlaamatta, lukuaikaa realistisesti ajatellen yhteensä siinä 4-5 tuntia. No, sitten sovelletaan.
Haikailen kaunokirjallisuutta. Totta on odotellut joulusta saakka. Haikailen neulomista, virkkaamista. Inspiraatiokansiossa on ihastuttavia ohjeita jonossa. Osaisinpa niitä lukea. Olisipa niille aikaa. Olisipa tilillä ylimääräistä lankaostoksille. Pööh.
Työpaikan muutto on liian pian edessä. Sitä ennen on saatava julkaisu käsistä. Miten helmikuu voi olla näin pitkällä?
Koira vuorostaan meillä yökylässä. On osannut suhtkoht käyttäytyä täällä pääkaupungissa.
Kenenköhän jalkojen mutkalle se ensi yönä käpristyy?
Kenenköhän jalkojen mutkalle se ensi yönä käpristyy?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti