Viikonlopun vaalitulos tyrmäsi totaalisesti. Pelko on ensimmäinen päällimmäinen tunne. Tällaisessa ilmapiirissäkö minä haluan kasvattaa lapseni?
Lumet ovat hiekkaisia muistoja vain. Sulat vedet lorisevat.
Lumet ovat hiekkaisia muistoja vain. Sulat vedet lorisevat.
Olemme ulkoilleet ja pyöräilleet, kahlanneet uimarannalla ja kaivaneet hiekkakuoppia. Olemme myös vastaanottaneet kiihkeitä uhmakohtauksia ja pienen tolkuttomia ristiriitaisia tahtotiloja.
Olin viikonloppuna pitkästä aikaa ystävien seurassa ompelukerhossa. Kuun maja ei valmistunut, nautinnollinen brunssi ja ihanien ihmisten seura sen sijaan piristi huomattavasti.
Tentti meni ohi. Käsittämättömänä olin lukenut väärää kirjaa viimeiset päivät ja havaitsin tietysti tämän edellisenä iltapäivänä. Suosiolla siirryin kesäkuun tenttiin, vaikka halu olisikin ollut kova jo lopettaa pänttääminen ja antaa itselleni lupa keskittyä kaunokirjallisuuteen.
Tänään päätä on kiristänyt, niskat jumissa. Pieni rakas kysyi heti aamutuimaan "äiti helpottaisiko piikkimatto" ja toi minulle maton, joka hivenen lievensikin oloa.
Luin juuri facebook-päivitystä, joka ilmoitti Kuun Isosiskon menneen kihloihin Kroatian luksuslinnalomallaan. Ei tunnu mukavalta saada läheisen suuret uutiset naamakirjan kautta, ei. Tätä se on. Iloinen joka tapauksessa nuoren rakkauden ja huuman puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti