Eilen piipahdin kulttuuripääkaupungissa katsomassa kulttuuria, näyttelyitä, inspiroivaa tyhjää tehdashallitilaa. Pelkkä junalla matkustaminen tuntui piristävältä.
Nyt, kun katson näyteikkunastani kadulla, ei ole enää muistoakaan lumen valkoisuudesta. Kadut on peitelty hiekalla, sumu sitoo vielä pölyn.
Olimme Kuun kanssa pari päivää sitten retkellä Korsossa. Rautatieasema, junamatka, laululeikit, mieletön nukketeatteri, karnevaalikeksejä ja punaista mehua. Oli Kuulle ilon päivä, mummikin mukana. Harmittelen järjestäjien puolesta ettei lasten ilojuhlat saaneet enempää yleisöä.
Viime sunnuntaina istuin piiiitkästä aikaa yksin elokuvateatterissa. Oli outo olo.
Olen huomattavasti pirteämpi, huonovointisuuskin on vaihtunut greippi- ja rahkahimoon. Hmm.
Kulttuurin- ja vatsantäyteinen kuukauden alku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti