Kuu heräsi hyväntuulisena ja pidätteli minua vaivattomasti vuoteessa pitkään. Vielä ei ole leikin aika, sanoi ja kiikutti kirjan toisensa jälkeen luettavaksi. Nämä viikonloppuaamujen (ja toki toisinaan arkiaamujenkin) kirjan-luku-sessiot vuoteessa ennen aamiaista ovat tärkeitä. Pieni käpertyy ihan kylkeen, poski poskea vasten, saman peiton alle ja kuuntelee mielellään loputtoman määrän satuja. Tämä aamuna meidät keskeytti runsas ja herkullinen aamiainen vuoteeseen. Puuroa, munakasta, banaani-vesimeloni-smoothies, mansikoita, hunajamelonia, pannacottaa ja teetä. Aah.
Lähdimme verkkaisen aamun jälkeen läheisille kallioille seikkailemaan. Ne ovat parin sadan metrin päässä kotoa ja aivan liian harvoin siellä tulee käytyä. Kaunis maasto, kivet ja kalliot, kelopuut, lintutorni ja näkymät yli kaupunginosan, yli keskustan ja pitkälle aavalle merelle. Pienet intensiiviset kourat keräsivät ja kantoivat kallioiden lomassa kasvaneet mini-orvokit äitienpäiväkukikseni.
Iltapäiväunet venähtivät yli kolmetuntisiksi (miltei meillä kaikilla) ja suunniteltu Linnanmäen pyöräretki siirrettiin jälleen. Siskon ja Poikaystävän työpäiväkin olisi jo päättymässä. Varhaisen päivällisen jälkeen lähdimmekin siten pyöräretkelle niemen nokan kalliorannoille. Tuuleton, tyyni meri. Laskeutuva aurinko, lukuisia joutsenpariskuntia. Kamera kotona. Tallensin sieluni silmillä rakkaimmat Mieheni kävelemässä idyllisillä rantakallioilla. Kiva seikkailla täällä, sanoi pienempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti