Tänään kierrätystehtaalla pikkuisemme sai julkisen uhmakohtauksen.Usein näin ei ole käynyt. Useimmiten hänen kanssaan on ollut kivaa liikkua tapahtumissa, kun ihmeteltävää riittää. Mutta tänään oli siis päiväuniaika käsillä ja varjonukketeatteri sai pienen pään sekaisin. Äiti askarteli kalan, joka aiheutti päänvaivaa, ja kun olisi ollut eteenpäin siirtymisen aika, tuli stoppi. No, pikainen poistuminen paikalta oli paikallaan. Jäi hieman puolitiehen tuttujen tapaaminen, kierrätystehtaan kaikenmaailman ihanuuksien tutkiskelu.
Olen saanut tunikaani eteenpäin. Netin oivalliset neulontaneuvot ratkaisivat lukon, mutta muutamia omituisia reikiä on kyllä muodostunut. Päätin etten kiinnitä niihin huomiota. Nautin nyt tekemisestä, täydellisyyttä ei tarvitse syntyä.
Mies lähti tapaamaan ystäväänsä illan tullen. Minä nautin rauhasta, soljuvasta neulonnasta, valkosuklaasta, omenamehusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti