... ja munkeistakin vain alkuerä ruskistui tummahkoiksi. Maukkaita olivat. Aaton juhlakin oli viihtyisä. Lapset kirmasivat ja kokeilivat toisiaan. Aikuiset istuivat pöydän ääressä napostellen, nautiskellen. Keskustelut poukkoilivat synnytyksissä, politiikassa, kunkin omissa opintotarinoissa, kokemuksissa ulkomaalaisena olemisesta. Tarinani oli muita avoimempi, tarkoitan poukkoilevampi, ammatillista lopputulosta ei näköpiirissä. Aikamoinen tukos, joo.
Toukokuu alkoi kylmänkalseana, mutta aurinkoisena. Saimme itsemme (lue: Kuun puetuksi) ulkoilmaan vasta illan tullen ja rantapuistossa oli rauhaisaa. Aurinkolasit joutuivat taskuun pienen sateen yllätettyä, lopputuloksena lasit nipsnaps kahdessa osassa. Harmittaa hieman, kun uusia ei ole budjetoitu.
Mies takkuilee kirjanpitonsa ja veroilmoituksensa kanssa edelleenkin. Minä mietin tulevaa. Olo avoin. Onkohan se hitusen myönteinen tunne? Keittiön ikkunasta näkyy, että pihakoivut ovat silmuilemassa. Vihreys avautuu varmasti ensi viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti