sanoi Kuu sunnuntaisen uhmakohtauksensa jälkeen. Äiti, mamma, mä en halua että Pikkuruu tulee tänne. Äiti, mä en halua tulla isoveljeksi. Äiti,mä en halua leikkiä Pikkuruun kanssa. Äiti, mä haluan että Pikkuruu kuolee. Rakkaani pelot on tunnistettu.Olen hyvilläni siitä, että ne tunteet ovat tulleet sanoina hänestä ulos. En osannut tilanteessa reagoida muuta kuin halaamalla, todistelemalla että kaikki on hyvin, että rakastan häntä aina. Myöhemmin kiitin ja kehuin, että hän osasi kertoi tunteistaan, kaikenlaisia tunteita tulee ja saa tulla. Nyt tiedän mitä hän tuntee. Niin luonnollinen reaktio. Tähän saakka hän on niin urheasti ja iloisesti puhellut Pikkuruusta. Elämän mullistava muutos tulee kenties muutamien päivien, parin viikon sisällä.
Väistyköön tämä flunssa sitä ennen, jookos. Ei huvittaisi ponnistella, kun kurkku on karhea, nenä tukkoinen, henki ei kulje syvälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti