Kävimme korkealla. Kiitos Miehen, joka sellaisena takkuisena sunnuntai aamunani teki sen päätöksen puolestani että nyt lähdetään. Tehtiin pikapakkaus ja pieni yhden yön retki Sierra Nevadan valkeisiin pikkukyliin. Matkattiin paikallisbussilla kaksi tuntia serpentiiniteitä ylöspäin. Tunnin jälkeen molemmat pojat oksensivat, ihan peräkanaan, onneksi vuorotellen. Mies istui bussin penkillä pienempi oksennetussa sylissään ja minä pyyhin vessapaperilla pienokaisiani. Sitten pienet nukahtivat, molemmat. Poistuttiin bussista siinä ensimmäisessä kylässä ja löydettiin se halpa yösija. Istahdettiin lounaalle kylän keskusaukealle. Aurinko paistoi, ilma oli syksyisen raikasta ja kirpeää. Lämmitti kuitenkin niin, että aamulla puetut fleecet sai kuoria. Maleksittiin. Syötiin viinipypäleitä suoraan köynnöksestä. Istahdettiin kukikkaalle kattoterassille iltapäiväkahveelle ja kakulle. Edessä aukeni se avara maailma. Yövyttiin totaalisessa pimeydessä ja hiljaisuudessa. Seuraavana päivänä ihanan kattoterassilounaan jälkeen napattiin paikallisbussi siihen kauimmaiseen kylään, jonne on palattava. Sitten kun mieli kaipaa taas kirkastusta. Poikani osoittautuivat kunnon matkamiehiksi. Kyllähän sitä nyt banaani-matkaevään jälkeen ihkaoikeassa vuoristoradassa saattaa ilmetä pientä pahoinvointia. Mitä pienistä.

Viimeaikaista: 

Ruu kävelee. Nousee ylös naama aurinkona, heittää pallon, ottaa perään askelmia ja pyllähtää hihkuen alas tukevalle lattialle. Pallon potkimistakin on treenaillut. Nyt, 1v ja 12 päivää vanha kiljukillemme. Kova pusuttelija, suukot lentävät. 

Olen ollut toista päivää tyystin imettämättä, nukkunut isomman kanssa nyt jo viikon toisessa makuuhuoneessa ja Mies on hoitanut pienemmän yörauhoittelut. Yöt menevät kerta kerralta paremmin. Mutta voi haikeus ja kaipaus, eroahdistusta eteenkin tällä äidillä. Ruun ensimmäisen elinvuoden olen ollut ihan vieressä muutaman tunnin menojani lukuunottamatta, nukkunut aina kosketusetäisyydellä ja aamuisin herännyt useimmiten hänen tökkäykseensä ja sulattavaan hymyyn. Elämä etenee näin niinä pieninä irtiottoina eteenpäin.