seuraa

Pienet miehet keskustelivat tänään vieretysten: -tuolla pöllöt lentää. - eiku pöllöt nukkuu. - mut tuolla ne menee. - aijaa. Rauhaisaa kommunikointia ja leikkiä on ilo seurata.

Mies leipoi tänään iloiseksi yllätykseksi banaanikakkua. Niin herkullista cappuccino-jäätelön kaverina. Äitikaverit saivat kun saivatkin siis teepöytään herkkutarjottavaa. Minusta kun ei eilisessä migreenissä ollut leipomaan.

Iso sisko on tullut meille lukulomalle. Istuu päivällä kaupunginosan kirjastossa ja pänttää ranskaa, matikkaa ja psykkaa. Nyt näppäilee kitaraansa, tavoittelee Miles Davisin sooloa nuoteille, tekee lauluharjoituksiaan. Siitä on tasan 20 vuotta, kun itse elin tuota vaihetta. Silloin erakoiduin lukulomalle reiluksi viikoksi yksin mökille, tauoilla hiihdin järven jäällä ja sitten luin taas sitä psykkaa. En haikaile sitä aikaa. Tänä päivänä olen kuitenkin aikalailla samassa pisteessä. Enää en vain näe enkä koe rajatonta mahdollisuuksia maailmaa. Maailma ei ole enää avoin. Liian usein se näyttäytyy suljettuina ovina, puomitettuina polkuina. Mikähän minusta tulisi isompana?