Huikeaa! Sunnuntaina aamiaispöydämme ääreen ilmestyi uljaita lintuja! En ole koskaan ennen nähnyt fasaanien liitelevän yläoksille, 4. kerroksen korkeudelle. Siinä ne istuivat aivan ikkunamme edessä juuri kun nautimme Kuun tilauksesta "juhla-aamiaista" (sis. peruskaurapuuron ja smoothiesin oheen keitettyjä munia ja mandariinejä). Fasaaniparin jälkeen samaisilla oksilla parveili pienempiä lentäväisiä, tilhiä kai/vai? Tämän kaupunkilaisen luontotietous on noloa, kun kyselyikäiselle tulisi osata nimetä yhtä sun toista. Joka tapauksessa noita töyhtöpäisiä muistan piirtäneeni noin kolmekymmentä vuotta sitten ala-asteen kuvistunnilla. Se tekele riippuu edelleen vanhempieni makuuhuoneen lasten piirustusten kollaasissa.
Viikonloppu sujui vuosipäiviä juhlistaen. Ensin veljentytön 8. vuotta, sitten pikkukaverin 4. vuotta. Kuu pääsi ensimmäistä kertaa hoploppaamaan sisäleikkimeteliin. Viikonloppu oli myös lastenkulttuurin. Perjantaina istuimme Kuun kanssa ensikertaa Musiikkitalon pääsalissa. Lauantaina puolestaan istuimme Ruun kanssa Ateneumissa vauvateatterissa. Ruu osallistui hihkuen Pumpulirumpuun.
Kaupungin kadut ovat sulat ja kuorrutetut hiekotuksista. Meri velloo miltei myös. Pian voisi kaivaa polkupyörät käyttöön. Viikon varrella on kuitenkin vaihdellen herätty aurinkoon ja hentoiseen lumivaippaan. Tihkuakin sateli harmaalta taivaalta. Talvitakit ja -haalarit on kuitenkin vaihdettu välikausivarusteisiin.
Mies otti eilen kitaran käsiinsä. Soitteli hetken kuukausien tauon jälkeen. Se on hyvä merkki. Ehkä paineet tästä hellittävät. Toivomme ovat korkealla, toiveet kohdistuvat kauas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti