tai ohjelman vaihdos, aurinko kun helottaa. Haenpa pian Kuun kerhosta ja sitten suunnataan ulkoilmalounaalle Aarre-paikallemme, Joo! Kiitos Kahden suoran kirjoituksen, josta hetki sitten näin niin tutun maiseman: Aarre-kalliomme ja sen arvokkaan penkin, jossa on käyty jakamassa ilot ja surut, hautaamassa Aarteemme ikuiseen lepoon, paistateltu pakkasessa ja helteessä, syystuulen tuiverrellessa, pulahdettu mereen ja seurattu vesiliikennettä, popsittu pullaa ja kulauteltu milloin mehua, kahvijuomaa, kaakaota, varoiteltu taaperon kanssa liukkaista kallioista, mutta silti sinne on ollut mentävä. Usein parkkeetattu polkupyörät harjun taakse ja noustu hiekkatöyräälle. Jännitetty onko vakipaikka vapaana.
Milloinkas siellä viimeksi olimmekaan? Ruu ei vielä ollut kainalossamme. Sinne siis tänään. Voihan ne eiliset leftoversit syödä kylmänä lounaana. Laitanpa sitten kuumat kaakaot termariin. Kuu riemastuu, uskon. Hänhän juuri tänään herättyään ehdotti, että mentäisiin äiti retkelle. Nyt vasta havahduin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti