luistimilla

Linnunlaulu tervehti meitä tänään. Oli tuuletonta, länsiväylänkin alati jatkuva taustahumina tuntui vaienneen, lumikinokset pisaroivat, asfaltti pilkisti sieltä täältä. Mahtavaa, oli noudettava aurinkolasit. Kevät on pian. 

Mies meni tänään muuttotalkoisiin, Kuu ja minä mummin ja papan luo. Kuu pisti elämänsä ensimmäistä kertaa luistimet jalkaansa, haparoi urheasti ja sitten mielummin kokosi luminokareita, seurasi  haltioituneena vähän isompien vauhdikasta menoa. Minäkin kiersin kentän muutamaan kertaan. Nilkoissa se tuntui. 

Soitimme juuri kaukopuhelun toiselle mantereelle. Lauloimme Grandmalle onnittelulaulun. Ennen unen tuloa tilanne pyöri Pienen mielessä. Minä ei koskaan nähny Glanmaa. Seurasi pohdintaa siitä, kuka on syntynyt kenenkin masusta ja pääseekö helikopterilla amerikkaan? Minä pyydän Glanmaa tänne. Parin päivän takainen yllättävä kysymys ja mielikuva ohimenneestä tilanteesta muutaman kuukauden takaa: mikä on pyölätuoli? Nyt käytössä: minä voin työntää Glanman pöylätuolia. Tunnen haikeutta, että puolet Pienen sukujuurista on aikalailla ulottumattomissa, ainakin vielä.

Viime päivät ovat olleet sisäistä tutkailua. Muutoksia siellä täällä. Ristiriitaisia tunteita. Pelkoa ja väsymystä. Tämän päiväinen leutous oli kaivattua.

Olen vihdoin avannut joulusta asti yöpöydällä odotelleen kirjan Totta. Olen ensi sivuilta tarinassa kiinni. Vielä muutaman päivän annan itselleni luvan tuulettaa päätä. Sitten tulisi yliopiston kirjaston entiset lainat vaihtaa seuraaviin. Tällä erää viimeinen kurssi maalis-huhtikuussa.

seuraa

Pienet miehet keskustelivat tänään vieretysten: -tuolla pöllöt lentää. - eiku pöllöt nukkuu. - mut tuolla ne menee. - aijaa. Rauhaisaa kommunikointia ja leikkiä on ilo seurata.

Mies leipoi tänään iloiseksi yllätykseksi banaanikakkua. Niin herkullista cappuccino-jäätelön kaverina. Äitikaverit saivat kun saivatkin siis teepöytään herkkutarjottavaa. Minusta kun ei eilisessä migreenissä ollut leipomaan.

Iso sisko on tullut meille lukulomalle. Istuu päivällä kaupunginosan kirjastossa ja pänttää ranskaa, matikkaa ja psykkaa. Nyt näppäilee kitaraansa, tavoittelee Miles Davisin sooloa nuoteille, tekee lauluharjoituksiaan. Siitä on tasan 20 vuotta, kun itse elin tuota vaihetta. Silloin erakoiduin lukulomalle reiluksi viikoksi yksin mökille, tauoilla hiihdin järven jäällä ja sitten luin taas sitä psykkaa. En haikaile sitä aikaa. Tänä päivänä olen kuitenkin aikalailla samassa pisteessä. Enää en vain näe enkä koe rajatonta mahdollisuuksia maailmaa. Maailma ei ole enää avoin. Liian usein se näyttäytyy suljettuina ovina, puomitettuina polkuina. Mikähän minusta tulisi isompana? 

oranssi kuu

Viikko ja viikonloppu vierähtivät. Pakkasta siten että miehilläni oli pitkiä päiviä sisätilassa. Vierailin viikolla kokoustamassa soikiossa talossa, jonka rakennuttajalla ei ollut varoista eikä mielikuvituksesta eikä rakennustaidoistakaan puutetta. Mopo kyllä oli karannut paikoitellen. Silti pieniä ihastuttavia palasia. Eteisessä puron ja lähteen solinaa, kiiltavää valkoista lattiapintaa, kristalleja välkehtimässä katossa, pyöreitä muotoja. Mutta ihaninta oli ajella täysikuun noustessa kehäteiden ulottumattomiin, maalaismaisemiin, vilkuilla puutalojen syttyviä valoja, idyllejä.

Olemme saaneet vieraita ja olleet vieraisilla. On syöty vatsat pullolleen herkkuja ja menty aikaisin nukkumaan. Tänään jopa happihypelty auringon paisteessa pulkkamäessä. Harmittavaa että paukkupakkaset ovat kuitenkin ennemmin lamauttaneet meidät sisätiloihin. Pienen miehen pakkasiin pukeminen on kuin kiusantekoa. Aurinko on paistanut harmaiden ikkunoiden läpi pölyiseen kotiin. Kevään valo on tehnyt olon nuhruiseksi. 

Puhuin juuri pitkää puhelua ystävälle. Ikkunasta seurasin oranssin kuun nousua. Kaunokirjallisuus kutsuu yöpöydällä.

Oi, huopatossut ja villahousut

* Voi, pieni ei ole päässyt puistoonsa viikkoon, ensi viikonkin puistotäti lomailee. Eeroa ja Matiasta kaivataan.

* Eilen mielettömillä kutsuilla. Miten iloitsinkaan kutsusta. Työyhteisö seitsemän vuoden takaa. Kuohuvaa, valkoista ja jälkiruokajuomaakin kului niin, että aamulla tuntui oudolta. Ihana ateria neljän 70-75v-ladyn seurassa, mukana toinen ikäisenikin. Mikä ihastuttava joukkio. Miten hedelmällistä perspektiiviä. Valloittava seniori-loft-koti.

* Ystävä kävi selvännäkijällä, - kanavoinnissa? Se vetää puoleensa. Uskallanko?

* Talouskuviot painavat työmaalla ja kotimaallakin.

* Vuokrasopimus allekirjoitettu, työt muuttavat kahden viikon päästä. Mistä alkaisin raivaustyöt, kun kaikki hommat jyllää enkä oikein saa otetta?

Paukkupakkanen

Mäenlasku jäi muutamaan kertaan. Paettiin pian kaupan kautta takaisin sisätilaan.

Ihanaa oli saada ystäviä kylään.Ihanaa kun mieheni leipoivat leipää ja keittivät alkuruuaksi keittoa, paahtivat antipastoiksi paprikaa, munakoisoa ja kesäkurpitsaa, laittoivat sienirisottoa. Minä nautin. 

heleää

Tänään tuli yksi tentti vähemmäksi. Sen jälkeen se ihana vapauden ja keveyden tunne, joka tulee kun jokin taakka on takana, tehtävä suoritettu. Kiertelin Kalliossa vanhoilla kulmilla. Pläräilin Tapettitalon näytteitä. Treffasin mieheni kahvilassa. Olipa ieno kavvila. Taitaa tulla aika harvoin käytyä. Haaveilin laskiaispullasta, tyydyin voisilmään, joka jaettiin kolmella. Käveltiin rauhakseltaan Tokoinrantaa pitkin. Kuu tervehti vastaantulevia, kyseli nimiä, murisi kuin leijona (nallehattu päässään). Oli niin reipas poika. Kierähdettiin Hakaniemenhallissa ja siitä metrolla ja bussilla kotiin. Kiva retkipäivä. Uskomattoman pirteä sää. Kirpakkaa pakkasta, tuultakin, mutta se aurinko! 

Juustokakkua huomiseksi. 

onko nyt inana aamu

Tuon ensi kommentin viitoittamana aamu tosiaankin oli ihana. Hyvää tuulta. Puuroa ja smoothieta. Päivänvaloa harsopilvien takaa. Untuvamakuupussia muistuttava toppatakki päällä ulkonakaan ei viluta.

Pää on vain täynnä. Listoittain asioita, joita pitää muistaa toimittaa, järjestää tai vain muistaa. Mutta ensin on tehtävä työt, suoritettava tentti, joo. Niin moni ihminen on myös pyörinyt mielessä saamattani kuitenkaan otettua heihin yhteyttä. Listat pitenee, pitenee. Tekisi mieli kermavaahtokaakaota ja laskiaispullaa.

Pitäisi siivota mieli ja huushollikin.

mittä mun tenttikiija

Kuu hakee leikissään kirjaa ja lähtee luennolle. Äiti se yrittää näin illan tullen sisäistää kirjoja silmät ristissä. Vielä yksi kahlaamatta, lukuaikaa realistisesti ajatellen yhteensä siinä 4-5 tuntia. No, sitten sovelletaan. 

Haikailen kaunokirjallisuutta. Totta on odotellut joulusta saakka. Haikailen neulomista, virkkaamista. Inspiraatiokansiossa on ihastuttavia ohjeita jonossa. Osaisinpa niitä lukea. Olisipa niille aikaa. Olisipa tilillä ylimääräistä lankaostoksille. Pööh. 

Työpaikan muutto on liian pian edessä. Sitä ennen on saatava julkaisu käsistä. Miten helmikuu voi olla näin pitkällä?

Koira vuorostaan meillä yökylässä. On osannut suhtkoht käyttäytyä täällä pääkaupungissa.
Kenenköhän jalkojen mutkalle se ensi yönä käpristyy?

samppanjaa ja pienoisoopperaa

Vuosipäivä alkoi keskiyöllä. 

Samppanjaa. Jääkaapin inventaariosta syntyi mätivoileipiä, mangoa, ananasta.

Rakkautta.

Iltapäivällä Musica Novassa esitetään pienoisooppera, jossa Sisko esiintyy. 

Sitä ennen olisi aika pakata, pedata ja imuroida asunto ja auto. Pesukoneet ovat jo pyörineet. Kahden viikon koiranhoito ja yökyläily päättyy, kun mummi ja pappa palaavat illan tullen etelästä.

Kotiin.

arjesta, morjesta

 Niin kului arkinen viikko helmikuussa.

Koiran kanssa kehätien kupeessa. Hienoista väsymystä kahdessa paikassa asumiseen, tavaroiden roudaamiseen ja autoiluun. Mies sanoi eilen että on viimeisten kahden viikon aikana ajanut enemmän autoa kuin viimeisten 20 vuoden aikana. Joka päivä ruuhkassa vähintään kerran edestakaisin. Kaikkeen tottuu, autoiluunkin, muttei se tuo lisäarvoa elämäämme. Onneksi, tällä hetkellä.

Auringon valoa, räntäsadetta, nollakeliä.

Töissäkin viikko oli taloudellista tuskailua, kiusallisia käänteitäkin. Pikkujuttuja kuitenkin. Olen iltaisin nukahtanut tenttikirja kädessä. Lukenut muistoista ja muistamisesta muistamatta ja sisäistämättä paljoakaan. Viikon päästä koetellaan jälleen tenttikuntoa.

Hetki sitten Kuu heräsi päiväuniltaan kiukkuisena. Oletko huonolla tuulella? Kotka täytyy tuuttua, sanoi. Miksi täytyy suuttua kysymykseen vastaus: Kotka täytyy olla kiltti koko päivän. Unissa kuulemma seikkaili tuti ja raitiovaunu. Huonotuulisuutta ollut ilmassa äidilläkin. Eilen, nyt jo paremmin.

Mies saapui juuri ladulta. Vuorossa iltapäiväsauna (iloja vieraisilla asumisesta) sillä aikaa, kun uunissa hautuu miehen sepittämä versio karjalanpaistista.

Viikon varrella vaihtui itäinen Uusi Vuosi. Kolme vuotta sitten juhlimme sitä kuohuvalla juomalla, kotona liki 30 ystävää ja tuttavaa. Me kipaisimme silloin maistraatissa. Huomenna on vuosipäivä.

ensimmäisen kuukauden viimeisinä hetkinä

Muistioni ensimmäisen kuukauden viimeisen päivän viimeisinä minuutteina. 

Miten mukavaa onkaan muistuttaa tänne tämänpäiväisestäkin:

* Aamutuimaan visertelivät lintuset, moottoritiet hurisivat taustalla.

* Aamuruuhkaa vältellen miehet heittivät työpaikkalle. Onpa ihanaa että työpaikka-autoilu päättyy pian. On vapauttavaa kiiruhtaa bussipysäkille, olla reilussa vartissa perillä, pian hurauttaa rantaa myöten pyörää polkien. Ehei hinkua kehäteiden varteen tai taakse.

* Tilintarkastusta, toimikunnan kokousta, huhhei. Runebergin torttuja.

* Miehet noutivat iltakuuden jälkeen.

* Koiran pissatuslenkistä tynkä, kun piti kartella muita koiria. Voi vallatonta.

* Miehen ihanaa pekonipastaa.

* Kivoja iltasatukirjoja.

* Surffailua. Lentoja ja hostelleja Tukholmaan ja Södermalmilta isosiskon kevään koitokseen.

* Tenttikirjojen välttelyä.

* Dokkaria Filippiineiltä, tutunnäköisiä kasvoja. Katuelämää.

* Hiljaisuutta.

möskärissä

Siellä oli aurinkoista ja niiiiin tuulista.

Mies pääsi ladulle ja me mäkeen ja kaakaolle.

hapeton

* koiran aamulenkin jälkeen takaisin peiton alle, laiskottelua puoli kymmeneen

* aamupuuroa, tiskausta, imurointia, lasagnen väsäystä niin että koko uuni on pesukunnossa

* kiva puhelu ystävältä kulttuuripääkaupungista, upeita asuntouutisia, onnea!

* toinen puhelu ystävältä, tarjosi DocPoint ip-leffaa, totesin aikataulullisesti mahdottomaksi, harmitusta 

* huitelua, haitelua sinne tänne, puolikeskittyneesti Kuun jutuissa 

* esseetä hivenen luovasti eteenpäin, aika umpeutuu

* vanhojen naistenlehtiä

* päivän kohokohta: avaraa luontoa

* iltapalaksi bratwurstia

Koko päivä sisätilassa lukuunottamatta koiran ulkoilutuskeikkoja, joista 2/3 hoiti Mies.
Laiska, levoton, tylsä olotila. Kaikkia samanaikaisesti, ei kiva kombinaatio. 

Huomenna otetaan sunnuntai reippaillen, jookos? Tilattu aurinko ja pikku pakkanen.
Mietittynä kaakaot termarissa, Hiirilammelle suksin ja pulkin varustettuna, jookos?

Kato onpas ios punanen immapallo

Pieni mies ja iso mies tulivat tänään noutamaan minua töistä. Odotettu juttu. Suunniteltiin että mennään sitten yhdessä kahvilaan ja raitiovaunumuseoon. Aamulla pienempi jo tilasi kahvilasta sitten puolukkakakkua. Harmi vaan ettei iltapäivän tarjonnasta sellaista löytynyt. Suklaakakkua kylläkin, ihan nam. Kaupunki oli kauniissa valossa pois lähtiessämme. 

Työnaapurin eilisille hyville uutisille, elämälle eläköön, iltapäiväkuoharia! Lasillinen nostattaa mukavasti. Nyt on saunottu, syöty rahvaasti pakastepizzaa. 

Essee...

zum zum zum

virtaa!

Joogaryhmämme siirtyi toisiin tiloihin, meille hankaliin, joten oli tarve etsiä uusi liikuntamuoto. Innoissani löysin lähikoululta torstaisen zumban, jossa tapailin tänään ensi askeleita. Mutta. Syntyi vahva mielikuva 80-luvun lopulta koulun jumppasalissa vietetyistä aerobic-jumpista. Tuli haikeus jooga-hengitystä ja mielen venytystä kohtaan, jota vain muutama viikko sitten harjoitin samassa kohdassa koripallokorin alla, lavan edessä. Zumzum ei ensituntumalta tuntunut omalta. Ja minähän nautin tanssista, se on suhteellisen helppoa rytmitajullenikin. Odotin samanmoista riemua kuin muutaman vuoden takaisista Menardin afrotansseista. Oletin zumban olevan samanmoista kuin vajaan kahden vuoden takaiset vauvalatinotunnit, joista Kuun kanssa molemmat iloitsimme niin kovin. Tuo zumzum muistutti enemmän latinopoppia ja musiikkivideoiden liikehdintää kuin toivomaani lattarimeininkiä. Jumppasalillinen naisia koetti pysyä zuguzuguzuguzu-tahdissa. No, maksettu on koko kevät. Saanpahan sitten liikettä lantioon.

Rakas, lähdetäänhän tanssimaan sitä pitkään haikailemaamme argentiinalaista tangoa tai edes bailatino-tanssiklubille joku kerta ihan kaksin, jookos?

päivä koiravahtina

Näkymä aamulla silmien avauduttua: aah, auringonvalojuovat mummin maalausten lomassa. 

Logistiikkasyihin vedoten, etätyöpäivä. 

Koiravahtina tuli käveltyä uusien kortteleiden ympäri. Kirpeä pakkanen.

Lähdettiin kauppareissulle koko perheen voimin pulkka apuna.

Kaupassa ohitse liehahtaneelle romanirouvalle Kuu totesi kato äiti plintetta. 

Havaittiin lähellä oleva hiihtolatu ja mies pohti suksien hakemista kotivintiltä ja hiihtokautensa avaamista.

Seurasin kun pieni poika harjoitteli yksikseen joen rinteellä mäkihyppyä. Keskittyneesti.

Nyt äiti lämmitetään pakkopullaa, okei? Pakastimesta siis pari palaa pullapitkoa.
Mummilan erikoisuuksia. 

Essee työstää vain mieltäni. 

uhmis

Klementtiinit jäivät koskemattomina lasipöydälle. Ruoka ei maita. Parsinneula olisi just se tärkein leikkikalu, just nyt. ...Äiti kiutaa koko ajan... kun piti laittaa vaippaa ja yöpukua päälle. Kaks kylitolia,  pliis,  jooko,  jooko? Katti Matikaisen vaaleanpunaiset vadelma-esanssiset ksylitoli-pastillit olisivat pelastus joka hetkeen, jos laksatiivisia oireita ei ilmenisi liika-annostelusta. Tavarat lentää, kädet huitoo. Huutoa vähintään vartin välein. Se känkkäränkkä vieraili meillä tänä iltana turhan tiuhaan. Oli kuulemma selässä kiinni. Voi pientä uhmista.

päivänkeisarille

Onneaonneaonnea Isä ja Pappa ja Appi!

Lämpimästi ja iloisesti toivottaen,

Aa, Kii, Rg ja Nukapuka

päivällisellä

Eilisen tanssitaiteen jäljet ovat näkyneet Kuun liikehdinnässä tänään. Minuun ne iskivät myös. Nuoruuden ehdottomuutta ja herkkyyttä. Intohimoa ja angstia. Etsintää. Iloittelua myös. Taiteellinen ilmaisuvoima oli vahvaa. Kuu jaksoi koko kaksituntisen, tosin aikamoisten eväiden voimalla. Modernia tanssia rusinoita suu pullollaan.

Tänään. Heräsimme vanhempieni vuoteesta. Kiersin koiran kanssa hiljaisen korttelin aamuseitsemältä. Kiireettömyyttä. Kiipesimme pihan lumivuorille. Ajoimme iltapäivällä ystävien luo päivälliselle. Hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Kiinnostavia keskusteluja, joihin äidit eivät valitettavasti taaskaan kyenneet täysipainoisesti osallisiksi väliin tulevien tärkeiden asioiden ja esittelyjen, pienten kinojen ja tavarataistojen vuoksi. Joka tapauksessa ihanaa viettää aikaa täten.

Viimeiset sivut naisten kodittomuutta jäljellä. Otan sen oheen lasillisen.

sitkeyttä, luovuutta

Lumivaippaa aamun valossa. Sinnittelevää lehtipuuta talven keskellä. Ihailen tänään sitkeyttä.

Pian istun Kanneltalon katsomossa ihailemassa myös nuorta luovuutta.