Klementtiinit jäivät koskemattomina lasipöydälle. Ruoka ei maita. Parsinneula olisi just se tärkein leikkikalu, just nyt. ...Äiti kiutaa koko ajan... kun piti laittaa vaippaa ja yöpukua päälle. Kaks kylitolia, pliis, jooko, jooko? Katti Matikaisen vaaleanpunaiset vadelma-esanssiset ksylitoli-pastillit olisivat pelastus joka hetkeen, jos laksatiivisia oireita ei ilmenisi liika-annostelusta. Tavarat lentää, kädet huitoo. Huutoa vähintään vartin välein. Se känkkäränkkä vieraili meillä tänä iltana turhan tiuhaan. Oli kuulemma selässä kiinni. Voi pientä uhmista.
.kiin ja kuun ja ruun valoa. .keinuntaa, hyörintää ja pyörintää. .siinä ja siinä. .nyt. .tasapainoa tavoittelemassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.mennyttä.
-
►
2013
(30)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (4)
- ► huhtikuuta (3)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (5)
-
►
2012
(43)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (6)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (7)
- ► maaliskuuta (9)
- ► helmikuuta (6)
- ► tammikuuta (5)
-
▼
2011
(87)
- ► joulukuuta (9)
- ► marraskuuta (4)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (5)
- ► huhtikuuta (7)
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (10)
-
▼
tammikuuta
(29)
- ensimmäisen kuukauden viimeisinä hetkinä
- möskärissä
- hapeton
- Kato onpas ios punanen immapallo
- zum zum zum
- päivä koiravahtina
- uhmis
- päivänkeisarille
- päivällisellä
- sitkeyttä, luovuutta
- satusaldoa
- miski äiti menee
- mukavuuksia
- kelaus taaksepäin
- väreistä
- auringon valoa
- talven valoa
- tiivis torstai
- hämyä
- virastossa
- möykkyjä
- litsläts loskaa
- olipa mukavat juhlat
- treffit
- sosiaalisuutta
- pakkaslumessa tähtitaivas
- aa ei jaska pitää tilmiä kiinni
- 02012011
- Alku. Kuuni ja tähteni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti