Mummi ja pappa lähtivät lämpöön ja valoon kolmeksi viikoksi. Organisoimme veljen kanssa elämää kahden kodin ja raisun koiran kanssa. Tänään pissatuslenkillä totesin, että vilkkaan hoidokin kanssa tulen saamaan sitä juuri haikailemaani ulkoilua, säännöllisesti. Oli selkeyttävä, rauhoittava vaikutus.
Myhäilen minussa tapahtunutta muutosta. Olen aina ollut selkeän graafisen muotoilun ja skandinaavisen designin ihailija. Less is more, joo, edelleenkin. Mutta mustavalkoisuuteni on saanut viimeisen vuosikymmeneni aikana siniharmaampiakin sävyjä, viime aikoina lisäksi punaisen ja keltaisen sävyjä. Tänään katoin lounaamme vanhempieni kaapista käteen osuneille lautasille ja, hups, huomasin haltioituvani vaaleanpunaisista Arabian Maisema-lautasista. Niin, kotiimme on myös ilmestynyt pitsiä. Au, sanoisi minäni ennen. Vielä ei sentään röyhelöjä eikä maalaisromantiikkaa näy päälläni, mutta: marjapuuronpunaisen, siniharmaan ja lilan sävyt ja yhdistelmät, ah. Syvä punainen ja indigonsininen, ah. Poltettu oranssi, ah. Syvä keltainen... Energiavärit, jatkukoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti