Lähdin illansuussa ruokakaupan kautta postiin tarkoituksenani noutaa saapunut trumpetti. Tuorejuustot sain, mutta soitin jäi vielä postiin lafkan mentyä kiinni näin loppiaisaattona yllätyksekseni jo kuudelta. Mutta mikä satumainen keli! Yli kahden metrin lumikinosten lomaan oli aurattu kapeita kulkuväyliä. Pakkaslumi kimalteli, huopatossujen alla narahteli. Missä oli kamerani? Puolen tunnin reippailu teki mielelle hyvää. Kotona tosin yksi mukaani halunnut, mutta pukemisen suhteen yhteistyöhaluton kaveri, oli osoittanut mielipahaansa koko talo raikuen. ...toivotaan että titten auki, haetaan papan tlumpetti, jookos...
Leipomiseni jatkuu, vaikka jääkaapista löytyy vielä suklaakakunkin rippeet. Otin juuri uunista pois juustokakkupohjan. Tuoksuu. Huomenna sen päälle tulisi puolukkakiisseliä. Jos tuo toimii ja maistuu, teen samanmoisen isäni lauantaisille 70-vuotiskekkereille. Huomenna myöhäiselle aamiaiselle saapuva ystävä saa maistaa puolukka-suklaa-herkkurippeitä. Iltapäiväksi olen kutsunut kokoon lukioaikaisia kavereitani. Neljästä kutsutusta saapuu kaksi. Niin, ylioppilasvuodestani on nyt kaksikymmentä vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti