Kuuni ja tähteni.
Päivä alkoi vihmoen lunta vaakasuoraan. Myös päässäni vihmoi ja väsymys painosti koko päivää. Lovely to watch the snow from inside, naurahti mies aamiaispöydässä puolilta päivin. Koko vuoden ensimmäinen päivä kotona. Kuun leikeissä milloin potilaana, milloin "nokkimassa" ja möyrimässä vuoteessa. Kirjoja luettiin, tusina ainakin. Poika täydentää nykyään lempikirjojensa lauseet muistinvaraisesti.
Jotta muistaisi paremmin. Eilen, vuoden 2010 viimeisenä päivänä, koetin löytää muistikuvia, edes jonkinmoisia, kuluneen vuoden jokaisesta kuukaudesta. Onnistumatta. Siksi tämä puolisalainen, puolijulkinen muistio. Siksi tällainen minulle uusi metodi: jätä muistijälkiä, muistuta tunnelmista ja ajatuksista, jotka pyörivät elämämme ympärillä.
Tänään olen siis turta. Muutoin viime aikoina on ollut vahvaa inspiraatioiden ja innon virettä ilmassani. Nyt Kuu jo uinuu. Kulta, katseltaisiinko joku leffa ennen unten maita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti