 |
| virtaa! |
Joogaryhmämme siirtyi toisiin tiloihin, meille hankaliin, joten oli tarve etsiä uusi liikuntamuoto. Innoissani löysin lähikoululta torstaisen zumban, jossa tapailin tänään ensi askeleita. Mutta. Syntyi vahva mielikuva 80-luvun lopulta koulun jumppasalissa vietetyistä aerobic-jumpista. Tuli haikeus jooga-hengitystä ja mielen venytystä kohtaan, jota vain muutama viikko sitten harjoitin samassa kohdassa koripallokorin alla, lavan edessä. Zumzum ei ensituntumalta tuntunut omalta. Ja minähän nautin tanssista, se on suhteellisen helppoa rytmitajullenikin. Odotin samanmoista riemua kuin muutaman vuoden takaisista Menardin afrotansseista. Oletin zumban olevan samanmoista kuin vajaan kahden vuoden takaiset vauvalatinotunnit, joista Kuun kanssa molemmat iloitsimme niin kovin. Tuo zumzum muistutti enemmän latinopoppia ja musiikkivideoiden liikehdintää kuin toivomaani lattarimeininkiä. Jumppasalillinen naisia koetti pysyä zuguzuguzuguzu-tahdissa. No, maksettu on koko kevät. Saanpahan sitten liikettä lantioon.
Rakas, lähdetäänhän tanssimaan sitä pitkään haikailemaamme argentiinalaista tangoa tai edes bailatino-tanssiklubille joku kerta ihan kaksin, jookos?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti