Muutamassa viikossa vihreys on vallannut maan. Nokkoset kasvavat jo kymmensenttisinä ja minä olen kasvanut vain leveyttä.

Miten toukokuumme on kulunut?

- aurinkoisina iltojen retkiä saaren rantakallioille (tallennettu sielun silmiin)

- isosiskon jazzkonserttia Koko-teatterissa

- jaettua iloa isosiskon hyväksymistiedosta valtameren taakse

- entisen työnantajan jäykät 25-vuotisjuhlat Hämeenlinnassa

- huikaisevaan taidekokoelmaan tutustumista Tampereella

- auringonpolttamaa päänahkaa Hietsun kirpparipöydän takana, tulos: + 110e ja varastoidun tavaramäärän kasvu

- Etsy-shoppailua: ninja-housut ja venehame

- Lumi-shoppailua: supermarket bag outlet-myynnissä

- Kuun yökyläilyä mummin luona

- kruisailua pääkaupungin lauantai-illassa ruokapaikkaa etsien (ilman pöytävarausta ja klo 20.30 keittiöt monin paikoin jo kiinni! Olemme Suomessa, ai niin)

- modernia tanssia, isosiskon ja poikaystävän musisointia Senaatintorin rappusilta seuraten

- kenialaisen entisen kollegan vierailu

- isosiskon syntymäpäivälounasta mielettömän maukkaassa Farangissa

- puistoilua ja sisällä nautittua retkievästä mukavien ihmisten seurassa

- JA ultraääni: pienimmällämme on kaikki hyvin! Vaikkei äiti liikettä tunne lain (nyt rv 20+6)...

Emme päässeet viikonloppuna Maailmalle kylään. Vietimme sen Vantaalla koiravahteina. Se harmittaa kyllä, ei ole tainnut ne festarit mennä aikaisemmin ohi lainkaan.

Huomenna lähdemme laivaretkelle etelä-naapuriin. Toivotaan että matkustajalaivassa on pallomeli, esitti Kuu. Toivotaan että tuuli laantuu, sade lakkaa ja päivä on leppoisa.

3. äitienpäiväni

Kuu heräsi hyväntuulisena ja pidätteli minua vaivattomasti vuoteessa pitkään. Vielä ei ole leikin aika, sanoi ja kiikutti kirjan toisensa jälkeen luettavaksi. Nämä viikonloppuaamujen (ja toki toisinaan arkiaamujenkin) kirjan-luku-sessiot vuoteessa ennen aamiaista ovat tärkeitä. Pieni käpertyy ihan kylkeen, poski poskea vasten, saman peiton alle ja kuuntelee mielellään loputtoman määrän satuja. Tämä aamuna meidät keskeytti runsas ja herkullinen aamiainen vuoteeseen. Puuroa, munakasta, banaani-vesimeloni-smoothies, mansikoita, hunajamelonia, pannacottaa ja teetä. Aah.

Lähdimme verkkaisen aamun jälkeen läheisille kallioille seikkailemaan. Ne ovat parin sadan metrin päässä kotoa ja aivan liian harvoin siellä tulee käytyä. Kaunis maasto, kivet ja kalliot, kelopuut, lintutorni ja näkymät yli kaupunginosan, yli keskustan ja pitkälle aavalle merelle. Pienet intensiiviset kourat keräsivät ja kantoivat kallioiden lomassa kasvaneet mini-orvokit äitienpäiväkukikseni.

Iltapäiväunet venähtivät yli kolmetuntisiksi (miltei meillä kaikilla) ja suunniteltu Linnanmäen pyöräretki siirrettiin jälleen. Siskon ja Poikaystävän työpäiväkin olisi jo päättymässä. Varhaisen päivällisen jälkeen lähdimmekin siten pyöräretkelle niemen nokan kalliorannoille. Tuuleton, tyyni meri. Laskeutuva aurinko, lukuisia joutsenpariskuntia. Kamera kotona. Tallensin sieluni silmillä rakkaimmat Mieheni kävelemässä idyllisillä rantakallioilla. Kiva seikkailla täällä, sanoi pienempi.

uhmis

Tänään kierrätystehtaalla pikkuisemme sai julkisen uhmakohtauksen.Usein näin ei ole käynyt. Useimmiten hänen kanssaan on ollut kivaa liikkua tapahtumissa, kun ihmeteltävää riittää. Mutta tänään oli siis päiväuniaika käsillä ja varjonukketeatteri sai pienen pään sekaisin. Äiti askarteli kalan, joka aiheutti päänvaivaa, ja kun olisi ollut eteenpäin siirtymisen aika, tuli stoppi. No, pikainen poistuminen paikalta oli paikallaan. Jäi hieman puolitiehen tuttujen tapaaminen, kierrätystehtaan kaikenmaailman ihanuuksien tutkiskelu.

Olen saanut tunikaani eteenpäin. Netin oivalliset neulontaneuvot ratkaisivat lukon, mutta muutamia omituisia reikiä on kyllä muodostunut. Päätin etten kiinnitä niihin huomiota. Nautin nyt tekemisestä, täydellisyyttä ei tarvitse syntyä. 

Mies lähti tapaamaan ystäväänsä illan tullen. Minä nautin rauhasta, soljuvasta neulonnasta, valkosuklaasta, omenamehusta.

perjantain pulmia

Näkökulmat on kyllä vähän vinksallaan. Työmotivaatio kaipaisi kohennusta. Aurinko kuitenkin paistaa, hivenen jo lämmittääkin tänään. Ehkei kohta kotiinpäin pyöräillessä enää tarvitsekaan laittaa pipoa kypärän alle.

Alpakka tuntuu jumalaiselta käsissä. Hankitut bambupuikotkin luistavat niin soljuvasti. Mutta taidot on ruosteessa tai niitä ei ole olemassakaan, joo. Intoa puhkuen olen saanut 2,5 cm verran kaula-aukkoresooria tehtyä ja sitten junnas short rows ja raglan increases. Hih-hei. Olen illan tullen etsinyt konkreettisia suomenkielisiä ohjeita miten niitä lankoja kiepautetaan, muttei ihan vielä ole mennyt läpi. Ohjeen kommentit kehuvat yksimielisesti sen helppoutta ja sujuvaa kirjoitusta eli tunnen itseni avuttomaksi aloittelijaksi. Pistän toiveeni huomisen ompelukerhomme ohjaajaan.

Kuu pääsee tänään mummin ja papan kanssa jalkapallo-otteluun. Me liki kolmen tunnin ajan vapaailtaa viettämään. Mitähän kaikkea pariskunta voisikaan tehdä kahdestaan perjantaina alkuillasta?

Rasva ei palanut

... ja munkeistakin vain alkuerä ruskistui tummahkoiksi. Maukkaita olivat. Aaton juhlakin oli viihtyisä. Lapset kirmasivat ja kokeilivat toisiaan. Aikuiset istuivat pöydän ääressä napostellen, nautiskellen. Keskustelut poukkoilivat synnytyksissä, politiikassa, kunkin omissa opintotarinoissa, kokemuksissa ulkomaalaisena olemisesta. Tarinani oli muita avoimempi, tarkoitan poukkoilevampi, ammatillista lopputulosta ei näköpiirissä. Aikamoinen tukos, joo.

Toukokuu alkoi kylmänkalseana, mutta aurinkoisena. Saimme itsemme (lue: Kuun puetuksi) ulkoilmaan vasta illan tullen ja rantapuistossa oli rauhaisaa. Aurinkolasit joutuivat taskuun pienen sateen yllätettyä, lopputuloksena lasit nipsnaps kahdessa osassa. Harmittaa hieman, kun uusia ei ole budjetoitu. 

Mies takkuilee kirjanpitonsa ja veroilmoituksensa kanssa edelleenkin. Minä mietin tulevaa. Olo avoin. Onkohan se hitusen myönteinen tunne? Keittiön ikkunasta näkyy, että pihakoivut ovat silmuilemassa. Vihreys avautuu varmasti ensi viikolla.

huhtikuun viimeisenä

 ...olen suunnitellut paistavani elämäni ensimmäiset munkit. Voi olla että saamme vastaanottaa vieraamme sitten kunnon rasvakäryssä. Ilmapallot on. Simat on. Mies pyöräyttää loistopizzojaan. Vihreää salaattia. Hedelmiä. Kolme pientä kaverusta. Kuusi aikuista pöydän ympärillä. Puheensorinaa suomeksi, englanniksi ja portugaliksi. Lapsiperheen vappu.

Kuun sisko aloittaa työt huvipuistossa kokopäivä esiintyjänä. Toukokuun ensimmäisenä voisi siis kirmata huvipuistoon, joo. Pääseeköhän Kuu jo maailmanpyörään?

Olen hankkinut puoli vuotta kaavailemani, haikailemani langat. Vaikka värit hehkuivat minulle, valitsin kuitenkin tumman harmaan. Oli sen verran hieno sävy. Nyt aloitan sen ikuisuus-projektini. Tai aloitin jo, mutta joutunen sen seuraavaksi purkamaan. Olisi varmaan kannattanut hankkia ne bambupyöröt. Metallinen ohjetta hivenen paksumpi pyörö ja ohuehko lanka ei onnistunut ensikierroksilla. Tuntui kömpelöltä. Tummasta langasta ei erottanut kunnolla silmukoita. Vai olikohan iltahämärässä ja liiallisessa innossa syytä. On aika kauan siitä, kun viimeksi, niin. Joka tapauksessa suunnittelen, että tunika kasvaa vatsani kanssa. Saisinkohan jo loppukesällä päälle?

keltaista mahan täydeltä

Nautimme vähän kirkkaammista ikkunalaseista, makoisista aamubruncheista, kirjoista aamutuimaan peiton alla, yllätysmunista ja rahkasta. Ja olipas mukavaa saada yllätysvieraita pääsiäispäiväpöytään! 

 Kevään versot ovat auenneet. 

Mieheni olivat eilen kuuntelemassa Bobby McFerrien klinikkaa ja Kuukin kuulemma abloodeerannut kovasti. Ah, miten hienoa että hän nauttii konserteista, jaksaa istua, katsella ja kuunnella mallikkaasti katsomossa puolentoistatuntisen esityksen. Tosin rusinoita kului.

Olen saanut raapustettua tällä erää viimeisen esseen. Kun aurinko paistaa näppiksille, myönnän, on helpottunut olo. Viimeinen tentti sitten kesäkuussa.

Mies tänään rappari-illassaan eli minulla herkutteluilta? Olisiko hyvä kirja vai YlenAreenasta jotain, hmm? Katsoin eilen Areenasta pitkään hehkutetun dokumentin Miesten vuoro. Koskettava, liikuttava, inhimillinen.

aurinkoenergiaa

Eilen oli laupea kevätsade, pilvipäivä. Ikäänkuin lupa lötköttää. Mitä me teimme? Piti miettiä hetki:    mehän katsoimme youtubesta caillouta, macy mousea, mies imuroi, minä suihkautin wc:n vähän puhtaammaksi. Päiväunien aikaan aloitin esseen muokkaamisen kituliain tuloksin. Iltapäivällä menimme läheiseen liikuntapuistoon. Oli vuoroni tehdä jotain keittiössä. Syntyi lihapullia ja simaa kattilaan odottamaan tämäniltaista pullotusta.

Tänään se luvattu kevätkeli on koittanut. Lähdimme kireässä tunnelmassa pyöräillen kohti keskustan kodinkoneliikettä. Kuu oli ensimmäistä kertaa keskustassa pyörän kyydissä. Ihaili Hietaniemen sataman laivoja ja nostokurkia. Käveli Aleksin ihmisvilinässä käsi kädessä ja sai ensimmäisen carrols-purilaisensa. Olisi tullut halvaksi, kun ainoa mikä upposi oli pillimaito ja kipollinen ketsuppia ranskalaiseen imeytettynä. Juuri niin päin. Hampurilaisravintolat eivät ole siis meidän perheemme juttu. Turhaan toiste. Paremmin pienelle maistuvat mm. ruisleipä, oliivit, vahvat juustot, puolukat, greipit, sinappi ja sweet-chili-kastike.

Kerään energiaa ikkunapesua varten. 14 ikkunaa * 4 pintaa, huhhei. Jospa aloittaisi aurinkoisesta siivestä, jossa valo siivilöityy tooosi harmaiden lasien läpi. Mutta kohtahan koittaa se siitepölykausi. Miten tämä mieli osaakaan keksiä tekosyitä ikäviltä tuntuvien toimien siirtämiselle.

kuumaa, huumaa

Viikonlopun vaalitulos tyrmäsi totaalisesti. Pelko on ensimmäinen päällimmäinen tunne. Tällaisessa ilmapiirissäkö minä haluan kasvattaa lapseni?

Lumet ovat hiekkaisia muistoja vain. Sulat vedet lorisevat. 

Olemme ulkoilleet ja pyöräilleet, kahlanneet uimarannalla ja kaivaneet hiekkakuoppia. Olemme myös vastaanottaneet kiihkeitä uhmakohtauksia ja pienen tolkuttomia ristiriitaisia tahtotiloja. 

Olin viikonloppuna pitkästä aikaa ystävien seurassa ompelukerhossa. Kuun maja ei valmistunut, nautinnollinen brunssi ja ihanien ihmisten seura sen sijaan piristi huomattavasti.

Tentti meni ohi. Käsittämättömänä olin lukenut väärää kirjaa viimeiset päivät ja havaitsin tietysti tämän edellisenä iltapäivänä. Suosiolla siirryin kesäkuun tenttiin, vaikka halu olisikin ollut kova jo lopettaa pänttääminen ja antaa itselleni lupa keskittyä kaunokirjallisuuteen.

Tänään päätä on kiristänyt, niskat jumissa. Pieni rakas kysyi heti aamutuimaan "äiti helpottaisiko piikkimatto" ja toi minulle maton, joka hivenen lievensikin oloa.

Luin juuri facebook-päivitystä, joka ilmoitti Kuun Isosiskon menneen kihloihin Kroatian luksuslinnalomallaan. Ei tunnu mukavalta saada läheisen suuret uutiset naamakirjan kautta, ei. Tätä se on. Iloinen joka tapauksessa nuoren rakkauden ja huuman puolesta.

aurinkoinen harmaa

Olemme olleet

- retkipaikalla juomassa kaakaota,

- pyöräretkellä,

- kyläilemässä toisessa kaupunginosassa boheemissa putkiremonttisijaiskodissa,

- syöneet lukuisia verigreippejä,

- tiskanneet ja tiskanneet, kun koneen ovi ei suostu toimimaan.

Pitäisi

- tarkistaa se harvoin käytetty luottokortin numero, jotta voisin kävellä kodinkoneliikkeeseen.

Se on täällä. Kausi aloitettiin sunnuntaina saaren ympäri pyöräilyllä. Etsittiin avoinna olevaa jäätelöpaikkaa, tuloksena K-extra ja pölyinen terassi, lapasiin sulavat vanilja-buffeet.

Maanantaista olen polkenut töihin. Vapauttavaa. Takapuolessa tuntuu. 

Viikonlopun väkevä aurinko on nyt vaihtunut sumun kautta harmaaksi taivaaksi. Onhan sekin levollista likaisille ikkunoille. Suren edelleen suuren pihakoivun kaatoa muutama viikko takaperin. Olohuoneemme merkittävä suoja-ja viherelementti on kadonnut. Tilalla autius ja kaikua entista enemmän, näkymä vastapäiseen kerrostaloon. Kuukin on vaihdellut ruokapaikkaansa, kun selkää kuumottaa. Tosin ihanasti.

Istun työpaikalla odottaen uusia työtuoleja saapuviksi. Odotan puhelinsoittoa kotiväeltä, kun päiväunet on nähty. Tänään on Mummin syntymäpäivä. Leivoimme eilen sydän brownieseja, Kuu aamutuimaan maalasi hivenen eripuralla Mummille vesivärikortin. Matkaamme pian Vantaalle syömään kakkua, laulamaan hyvin harjoiteltua onnittelulaulua.

kulttuuriviikko

Eilen piipahdin kulttuuripääkaupungissa katsomassa kulttuuria, näyttelyitä, inspiroivaa tyhjää tehdashallitilaa. Pelkkä junalla matkustaminen tuntui piristävältä.

Nyt, kun katson näyteikkunastani kadulla, ei ole enää muistoakaan lumen valkoisuudesta. Kadut on peitelty hiekalla, sumu sitoo vielä pölyn.

Olimme Kuun kanssa pari päivää sitten retkellä Korsossa. Rautatieasema, junamatka, laululeikit, mieletön nukketeatteri, karnevaalikeksejä ja punaista mehua. Oli Kuulle ilon päivä, mummikin mukana. Harmittelen järjestäjien puolesta ettei lasten ilojuhlat saaneet enempää yleisöä. 

Viime sunnuntaina istuin piiiitkästä aikaa yksin elokuvateatterissa. Oli outo olo.

Olen huomattavasti pirteämpi, huonovointisuuskin on vaihtunut greippi- ja rahkahimoon. Hmm.

Kulttuurin- ja vatsantäyteinen kuukauden alku.

Maaliskuusta ei jäänyt minulle mitään. Mihin lie hurahti. Huhtikuu alkoi sumuisesti. Hiljalleen lumivuoretkin sulavat. Toivon että pyöräilykausi saattaisi alkaa pian.

Luennoilla joku kertoi miten eräs espoolainen perhe oli saanut naapurinsa huolestumaan ja tekemään lastensuojeluilmoituksen, koska perheellä oli joulukuusi vielä huhtikuussa. Lieneekö legendaa. Hii. Meillä ei ollut joulukuusta edes joulukuussa, mutta tänään siivousintoisena poistin olohuoneen ja keittiön ikkunoista taitellut paperitähdet. Makuuhuoneeseen saivat vielä jäädä. Ovat niin kauniita katsella, kun ilmavirta niitä hiljalleen pyörittää. Mies huomautti, että ulko-ovessamme on ollut reilut kaksi vuotta taukoamatta väkerrelmä, joka on saatu afrikkalaisesta joulukortista. Se lienee idea rautalangasta ja metallinpalasesta väännetystä joulukuusesta, ehkä, mutta enemmän mielestäni muistuttaa hahmoa, joka toivottakoon meille tervetulleeksi. Eli saa jäädä oveen edelleenkin. Se on hyvä tunnusmerkki Kuulle. 

Täällä 2,5-vuotias uhmailee, leikkii vallattomasti, juttelee tarinoita kirjoista. Me vuosikymmeniä vanhemmat tuskailemme tavallamme. Tiedostan ettei arki tästä helpommaksi mene. Onko sen tarkoituskaan keveää aina olla, niin. Pakahduttavaa on kuitenkin pian kömpiä nukkumaan miesteni väliin ja herätä aurinkoiseen hymyyn (miltei) jokaikinen aamu.

Espoolaisperheellä oli muuten kaikki hyvin. Hurraa, boheemius.

ne huitoivat

Eilen pieni heilutteli meille kuvaruudulla käsiään ja jalkojaan. Käsittämätöntä, hän on. On orientoiduttava tilanteeseen todella. Tervetuloa. Kuu lupasi jo leikkiä kanssasi. Hoitaa hyvin.

Väsymys on, edelleen. Hillitön migreenikin vei pari päivää. Mutta silti: Kuu on iloinnut Peppi Pitkätossu luistelusta ja ensimmäisestä jalkapallo-ottelustaan, jossa pääsi puoliajalla juoksemaan aidon pallon perässä vihernurmikolla. Olemme riemuinneet yo-kirjoitusten päättymistä, harmitelleet jo alustavia tuloksia. Elämä suuntaa vahvasti eteenpäin. Kääntyisipä taloudellinen tilannekin.

Lunta tuulee tupaan taas. Keväiset tulvat ovat jäätyneet jälleen. Iloitsen viikonlopusta.

elämä ja -

Viikko sitten maa huojui toisella puolella planeettaamme. Murskaavat vedet hyökyivät päälle. Uraani halkeaa ja purkautuu niin että pelottaa. Apeaa, sanatonta.

Uupunutta, tunkkaista on tämän pään sisällä. Menen nukkumaan iltayhdeksältä ja silti iltapäiväunet maittaisivat myös. Istun työpäivän koneen ääressä, siinä kaikki. Maaliskuun muistiokin on ollut heikonlainen.

Mutta Kii, onhan..
* Aurinko paistanut
* Kuu iloinnut ja kalastellut milloin mitäkin
* Mies rakastettava
* Illallispöytä aina antoisa ja makoisa
* Uusi työtilakin ja erityisesti uudet korttelitkin puoleensavetäviä
* Täysin riittävää hyvää arkea, on!

Epävarmuuteni ja pelkoni johtuu sisäisestä tilasta. Minussa kasvaa uusi elämä. Kuka olet? Voithan hyvin?

kato letkipaikka

Olin laskiaispullan tuoksuinen äiti, ensi kertaa! Aurinkoinen sunnuntai jääreittiä kohti Aarre-paikkaa. Mantelimassa ja pullanmuruja suun pielissä, kuumaa kaakaota. Aurinkoa ja vastatuulta.

Tänään leivottiin isosiskon kunniaksi suklaacookieta. Mummi ja pappa extempore iltapäiväkahveella.

Olen uupunut.

missä viikko on?

Mihin se meni?
* Aurinko tuli ja jo lämmitti
* Vesi solisi, kura roiskui, linnut lauloivat, katukäytävät peilijäätä
* Työtavaroiden pakkaamista, papereiden läpikäymistä, roudaamista, piilottamista
* Tyhjää lattiatilaa liikehuoneistossa, jossa iso ikkuna kadulle
* Seisomatyötä pari päivää, mistäs työtuolin ja -pöydän saisinkaan
* Iltapäiväväsymystä ilmassa, illan tullen nukahtamista jo Pientä nukuttaessa
* Hidasta lukemista, nautinnollinen kirja
Siinä se oli, se viikko.

Istuttiin hetki sitten Hakaniementorilla munkkimehuilla/teellä. Kuu söi ihan isse koko possun. Puuskittainen pohjoistuuli oli petollista, lämpömittari kun osoitti reilusti plussaa. Käytiin Indian Marketissa ghee-ostoksilla. Kirjastosta sain seitsemästä kirjasta neljä, ensi viikolla alkavat luennot jälleen. Hiljaiseloa. Luettelot kasvavat mielessä.

luistimilla

Linnunlaulu tervehti meitä tänään. Oli tuuletonta, länsiväylänkin alati jatkuva taustahumina tuntui vaienneen, lumikinokset pisaroivat, asfaltti pilkisti sieltä täältä. Mahtavaa, oli noudettava aurinkolasit. Kevät on pian. 

Mies meni tänään muuttotalkoisiin, Kuu ja minä mummin ja papan luo. Kuu pisti elämänsä ensimmäistä kertaa luistimet jalkaansa, haparoi urheasti ja sitten mielummin kokosi luminokareita, seurasi  haltioituneena vähän isompien vauhdikasta menoa. Minäkin kiersin kentän muutamaan kertaan. Nilkoissa se tuntui. 

Soitimme juuri kaukopuhelun toiselle mantereelle. Lauloimme Grandmalle onnittelulaulun. Ennen unen tuloa tilanne pyöri Pienen mielessä. Minä ei koskaan nähny Glanmaa. Seurasi pohdintaa siitä, kuka on syntynyt kenenkin masusta ja pääseekö helikopterilla amerikkaan? Minä pyydän Glanmaa tänne. Parin päivän takainen yllättävä kysymys ja mielikuva ohimenneestä tilanteesta muutaman kuukauden takaa: mikä on pyölätuoli? Nyt käytössä: minä voin työntää Glanman pöylätuolia. Tunnen haikeutta, että puolet Pienen sukujuurista on aikalailla ulottumattomissa, ainakin vielä.

Viime päivät ovat olleet sisäistä tutkailua. Muutoksia siellä täällä. Ristiriitaisia tunteita. Pelkoa ja väsymystä. Tämän päiväinen leutous oli kaivattua.

Olen vihdoin avannut joulusta asti yöpöydällä odotelleen kirjan Totta. Olen ensi sivuilta tarinassa kiinni. Vielä muutaman päivän annan itselleni luvan tuulettaa päätä. Sitten tulisi yliopiston kirjaston entiset lainat vaihtaa seuraaviin. Tällä erää viimeinen kurssi maalis-huhtikuussa.

seuraa

Pienet miehet keskustelivat tänään vieretysten: -tuolla pöllöt lentää. - eiku pöllöt nukkuu. - mut tuolla ne menee. - aijaa. Rauhaisaa kommunikointia ja leikkiä on ilo seurata.

Mies leipoi tänään iloiseksi yllätykseksi banaanikakkua. Niin herkullista cappuccino-jäätelön kaverina. Äitikaverit saivat kun saivatkin siis teepöytään herkkutarjottavaa. Minusta kun ei eilisessä migreenissä ollut leipomaan.

Iso sisko on tullut meille lukulomalle. Istuu päivällä kaupunginosan kirjastossa ja pänttää ranskaa, matikkaa ja psykkaa. Nyt näppäilee kitaraansa, tavoittelee Miles Davisin sooloa nuoteille, tekee lauluharjoituksiaan. Siitä on tasan 20 vuotta, kun itse elin tuota vaihetta. Silloin erakoiduin lukulomalle reiluksi viikoksi yksin mökille, tauoilla hiihdin järven jäällä ja sitten luin taas sitä psykkaa. En haikaile sitä aikaa. Tänä päivänä olen kuitenkin aikalailla samassa pisteessä. Enää en vain näe enkä koe rajatonta mahdollisuuksia maailmaa. Maailma ei ole enää avoin. Liian usein se näyttäytyy suljettuina ovina, puomitettuina polkuina. Mikähän minusta tulisi isompana? 

oranssi kuu

Viikko ja viikonloppu vierähtivät. Pakkasta siten että miehilläni oli pitkiä päiviä sisätilassa. Vierailin viikolla kokoustamassa soikiossa talossa, jonka rakennuttajalla ei ollut varoista eikä mielikuvituksesta eikä rakennustaidoistakaan puutetta. Mopo kyllä oli karannut paikoitellen. Silti pieniä ihastuttavia palasia. Eteisessä puron ja lähteen solinaa, kiiltavää valkoista lattiapintaa, kristalleja välkehtimässä katossa, pyöreitä muotoja. Mutta ihaninta oli ajella täysikuun noustessa kehäteiden ulottumattomiin, maalaismaisemiin, vilkuilla puutalojen syttyviä valoja, idyllejä.

Olemme saaneet vieraita ja olleet vieraisilla. On syöty vatsat pullolleen herkkuja ja menty aikaisin nukkumaan. Tänään jopa happihypelty auringon paisteessa pulkkamäessä. Harmittavaa että paukkupakkaset ovat kuitenkin ennemmin lamauttaneet meidät sisätiloihin. Pienen miehen pakkasiin pukeminen on kuin kiusantekoa. Aurinko on paistanut harmaiden ikkunoiden läpi pölyiseen kotiin. Kevään valo on tehnyt olon nuhruiseksi. 

Puhuin juuri pitkää puhelua ystävälle. Ikkunasta seurasin oranssin kuun nousua. Kaunokirjallisuus kutsuu yöpöydällä.

Oi, huopatossut ja villahousut

* Voi, pieni ei ole päässyt puistoonsa viikkoon, ensi viikonkin puistotäti lomailee. Eeroa ja Matiasta kaivataan.

* Eilen mielettömillä kutsuilla. Miten iloitsinkaan kutsusta. Työyhteisö seitsemän vuoden takaa. Kuohuvaa, valkoista ja jälkiruokajuomaakin kului niin, että aamulla tuntui oudolta. Ihana ateria neljän 70-75v-ladyn seurassa, mukana toinen ikäisenikin. Mikä ihastuttava joukkio. Miten hedelmällistä perspektiiviä. Valloittava seniori-loft-koti.

* Ystävä kävi selvännäkijällä, - kanavoinnissa? Se vetää puoleensa. Uskallanko?

* Talouskuviot painavat työmaalla ja kotimaallakin.

* Vuokrasopimus allekirjoitettu, työt muuttavat kahden viikon päästä. Mistä alkaisin raivaustyöt, kun kaikki hommat jyllää enkä oikein saa otetta?