retkellä



Suokissa kahdestaan, kun miehen piti saada työrauhaa ja kaverit oli buukattu. Miten kaunista siellä onkaan ja turistiryysiksestä huolimatta rauhoittava tunnelma.

viikon varrella...

sain harvinaisen leipomispuuskan ja koin olevani onnistunut pullantuoksuinen mamma. Megakorvapuustit maistuivat, mutta pakkaseen suurin osa joutuivat, kun en ollut varautunut sellaiseen hormonimielitekoon eikä syöjiä riittänyt.

Viikon varrella on ollut viimeinen hallituksen kokous tältä erää. Tuntuu helpottavalta ajatella, että kahden ja puolen viikon kuluttua olen täysipäiväinen kotiäiti jälleen.

Viikon varrella on parvekkeemme saanut kukkasia taasen. Ihailen suuria herkullisen keltaisia samettiruusuja ja laventelin sinertävyyttä.

On ukkostanut, satanut, paistanut, hiostanut, paleltanutkin viikon varrella. Eilen näyttäytyi komea sateenkaari. Kuulla on puolestaan jo pieni köhä.

Olen myös viimesenteillä neuleeni kanssa. Se vei siis kolme kuukautta aikamoista tikuttamista kyllä, mutta niin terapeuttista ja meditatiivista. En keskity virheisiin, odotan miltä se näyttää, kun pallomasu on poissa. Olen jo mietiskellyt seuraavaa neuleprojektia. Kaksi ohjetta on hankittu, punnittu puolia ja toisia, surffailtu ravelryn kokeneiden neulojien kokemuksia, mietitty värejä ja lankoja. Hmmm.

aktiviteetteja

Rantakalliot kutsuivat eräänä iltana retkelle heittelemään kiviä mereen. Elokuinen auringonlasku, lempeys ja sileys.

Eilinen vierähti Skidit festareilla: tanssi- ja skeittikoulua, elokuvia, musiikkia, pomppulinnaa, lasten vilinää ja vilskettä, brunssia täpötäpötäydessä Siltasessa yli tunnin odotuksella. Onneksi saippuakuplakoneet ja painiminen kivan kaverin kanssa ravintolan sohvalla pitivät pienimmät vireessä. Minulla on nyt sitten skeittipoika.

Tänään aurinkoa ja sadetta. Äkkilähtö rantapuiston treffeiltä ja arpomista lähteäkö iltaretkelle Suomenlinnaan nyt vaiko joskus toiste. Tuntuu siltä että kesäjuttuja on vielä tekemättä, mutta ajat,energiat ja ilmat arvaamattomammat.

saaristolaisidylliä

Loman viimeisinä päivinä matkasimme pienen miehen kanssa kahdestaan Ahvenanmaan Jurmoon, jonne ystäväni oli asettautunut pari vuotta sitten osa-aikaisesti. Reissumieheni osoittautui reippaaksi ja miellyttäväksi matkaseuralaiseksi. Matkaa tehtiin kuusi tuntia suuntaansa: henkilöautolla, junalla, busseilla, lossilla ja lautoilla. Perillä nautimme saaristolaismaisemista, punaisista asfalttiteistä, maankaivuuhommista ja eteenkin suoraan puskista poimituista "vadelmakarkeista". Aurinko helli mieltä. Kyläidylli teki vaikutuksen vierailijaan, vaikka pienessä suljetussa yhteisössä pinnan alla kuulemma väreilikin.

Nyt töissä. Viimeinen kuukausi ennen äitiyslomaa ja täydellisempää keskittymistä uuteen elämään.

On kulunut

... 20 päivää lomalla.

* on nautittu puistolounaita, ihmetelty leikkipuiston kuvioita, etsitty tuttuja kavereita, opittu polkemaan omalla muumi-pyörällä (eikä vain jarruttamaan)

* on istuttu rantapuiston hiekoilla, kiipeilty laivassa, (Kuu) puskapissaillut mallikkaasti

* on mökkeilty, vietetty aikaa mummin ja papan ja nukan kanssa

* on lennetty ihanaisille päiville Sisilian Trapaniin, syöty navat pullolleen, laiskoteltu, lorvailtu, nautiskeltu

* on retkeilty Pihlajasaareen, polskittu rantavedessä, intoiltu vesibusseista

* on oltu Lintsillä ensi kertaa riemuissaan minihupi-laitteista, oudoksuttu Siskoa ja Poikaystävää ilveilijöiden kostuumeissaan

* on oltu kotona, oltu vain.

Ilmat suosivat toisinaan, toisinaan ei.

Blogit pursuavat idyllisiä ja inspiroivia kuvia ja kertomuksia kesäkuvioista. Niin. Meillä parvekkeen laventelit kuolivat viikon poissaolomme aikana, eikä niiden sijalle ole saatu vielä mitään. Siellä ne tervehtivät apeasti ovea avatessa. Eilen havahduin ettemme ole nauttineet parvekkeen kesästä vielä lainkaan. Minua vaivaa saamattomuus,joka ei kylläkään ole uusi luonteen piirre. Miestäni puolestaan pyyhkäisi viime sunnuntaina käsittämättömän ihailtava siivouspuuska, jossa vauhtia saivat homehtuneet kaakeleiden saumaukset, uunin väliköt, pöydän raot, jotka olivatkin olleet sellaisenaan viimeiset viisi vuotta. En voi kiittää itseäni puuhakkuudesta. Silti ihailen, haaveilen, kadehdinkin keittiöpuutarhoja, tuunausintoja, aktiviteetteja, värikkäitä, seesteisiä kuvakollaasheja muilla sivustoilla. Voi jospa minäkin sitten joskus.

groovea



Lomagroovea, jee! Helteinen päivä, toimistossa on hikistä. Pöydän putsaamista, koneen siivoamista. Pian pujahdan pitkälle lounaalle ja sitten kotiin-hop-hop-hop! Kuu on kysellyt koko viikon: onko nyt juhannus, onko nyt viikonloppu, onko nyt loma ??? Pian on, paitsi se ensimmäinen meni jo.

Viikonloppu mökillä oli yliveto. Kuu nautti niin ja me vanhemmat nautimme niin, kun saimme katsella Pienen riemua. Metsäretket haavi olalla, raa´at punaviinimarjat, kokko, puskapisut, paljaat varpaat, veneretket, matojen etsintää, särki + 2 lahnaa ongella, laituirilta hyppääminen mummin syliin, löylyälissäälöylyälissää saunassaeisaapalella.

Mökillä vanhempieni seurassa vajoan usein jonnekin turtanaan. Laiskottaa ja unettaa. On toki ihanaa kun saa laiskotella. Ei työleirimeininkiä. Ehkä asiantilaan vaikuttanee myös grillipitoinen ruokavalio, herkut ja pulleat masut.

Aurinko porottaa, kesä kukkeimmillaan. Vointini on oikein hyvä.

se saapui salaa



Kuluneet viikot ovat olleet mukavia asioita pullollaan. On todistetusti oltu rantakunnossa, kahlattu meressä, nautittu helteestä. On suoritettu sosiaalityön viimeinen tentti tältä erää. On toistamiseen uitu pallomeressä, saatu hepuleita ruotsinlaivan leikkihuoneessa, katsastettu Skansenin eläimiä. On vierailtu ystävien luona Kruunuhaassa, Espoossa, Pukinmäessä. On avattu grillikausi. Skoolattu toisellekin kasvavalle pallomasulle. On oltu puistokaverin 3-vuotisjuhlilla ja saatu muumikarkkiaski kerta heitolla ihan tyhjäksi asti. Lopputuloksena lensi moottoripyörä. Mies on saanut huomattavan summan apurahaa jatko-opiskeluihin merten taakse. Kalifornia kutsuisi, meillä vielä monet mutkat suoristettavana. Mies on myös saanut muutamaksi kuukaudeksi töitä, innostunut suunnattomasti ja jo hieman pettynytkin kuvioiden toistuvuudesta, mutta summasummarum myönteistä henkeä on ilmassamme.

Pikku Ruu kasvaa sisälläni hyvään tahtiin. Potkii ja nyrkkeilee. Isompi Kuu uhmailee ja tahtoilee puolestaan voimakkaasti. Tervettä lie. Me perheen kookkaimmat päätimme toissa päivänä lähteä loman koittaessa muutamaksi päiväksi tuulettumaan tai paahtumaan Sisiliaan. Kahdestaan - sitä ei ole tapahtunutkaan sitten kolmen vuoden, eikä mahdollisuus varmaan tule toistumaan ihan lähitulevaisuudessa. Lennot ja majoitus on varattu, ja minulle tuli samantien ikävä Kuutamme. Miten mukavaa olisi taas istua lentokoneessa hänenkin kanssaan, tutkia sokkeloisia katuja, syödä italialaista jäätelöä, saada sokerihiprakat ja polskia yhdessä Välimeren aallokossa. Toisaalta, hei, kaipaan kyllä rauhallisia illallisia ja leppoisaa katukahviloissa istuskelua, pitkiä aamuja, sielun ja mielen lepoa. Aion kestää masuineni helteen, pitää laiskoja siestoja, lukea kaunokirjallisuutta, nauttia mieheni kanssa maleksimisesta. Kolme yötä ja miltei neljä päivää muilla mailla.

Keskikesä saapui siis salaa. Juhannus on tässä. Hups, ja vierähtävät viikot arjen ja juhlan humussa. Juhlapyhien säätiedotus muuttuu hetkittäin, mutta oletettavaa on pitää sadetta olipa missä tahansa. Päätimme eilen vaihtelun vuoksi lähteä toisiin maisemiin mummin ja papan, enon, tädin ja serkkujen seuraan. Vesisadeleikit ovat varmasti hauskempia mökkimaastossa.

YO-YO

Ylioppilaamme tuskaili aamutuimaan kampaajalla, tanssi vimmatusti yliopiston juhlasalissa vietetyn kevätjuhlan estradilla, sai ansaitun valkolakkinsa. Helteinen Senaatintori vastaanotti 135-päisen nuoruuden riemun. Me nostimme maljoja Ruoholahdessa notkuvien pöytien ääressä. Lukuisia poks-poks pulloja avattiin varmaankin satapäiselle vierasjoukolle. Huh-huh tungosta, hetkellisesti. Edellisyönä rullaamamme lumpia-kevätkääryleet hävisivät samantien. Makeaa oli mahan täydeltä. Päivä on kaikinpuolin täynnä onnea uudesta alkavasta, kesästä, tulevaisuudesta. Myönnän että minulle jäljelle jäi haikeutta, erillisyyden tunnetta. Minä vieraana vieraiden joukossa, puolittain ulkopuolella, menneisyydestä muistojen täyttämiä tarinoita sujuvasti kuunnellen. Mutta pääosassa ollut nautti, se on oleellisinta.

Eilen vietimme vuoden ensimmäisen picnicin rantapuistossa. Mashed-potatoes-salad, muffins with holes, mutta seura mitä parhain. Aina aidon sympaattinen, sydämellinen ystäväni Meksikosta onnea hehkuen tulevan nuorikkonsa kanssa. Kuukauden päästä juhlistamme heidän hääiloaan salaperäisissä kuvioissa. Odotan!

Ah, niin virkistävä päivä Tallinnassa. Matkustajalaivassa OLI pallomeri ja siellä OLI yllätykseksemme myös ystäviä samanmoisella eestaas retkellä. Kuu hyppi, pomppi, riemuitsi molempiin suuntiin ne 2,5 tuntia hikipäässään, selkä märkänä. Päivä alkoi uhmaavasti sataen, mutta taivas kirkastui heti Kustaanmiekan jälkeen. Me nautimme muutamasta tunnista kesäisen vanhan kaupungin kujilla, ravintola Mekk:ssä, leivoksilla konditoriassa. Kävin vain Nu Nordicissä ja nappasin mukaani kauniin harmaan pellavamekon tuleviin juhliin. Pellavamekon! Niin, enpä taas muistanut sen rypistymisominaisuuksia. Pari lisätuntia ei olisi ollut pahitteeksi. Olisi ollut ihanaa istua puistossa ja katsella ihmisiä ja tuijottaa sinistä taivasta. Minä haluan uudelleen sinne tallinaan, oli ensi kommentti seuraavana aamuna.

Sitten vierähti tämä kulunut loppuviikko. Aurinko on hellinyt. Saimme brasilialaisen perheen vieraaksemme. Eilisen helatorstain makasimme peittojen alla kirjoja lukien, vuoroin Dada englanniksi, vuoroin äiti suomeksi.

Ja eilen 2.6.2011 tunsin ensimmäiset liikkeet. Pienet siivet viuhtoivat sisälläni. Aurinko paistaa.

Muutamassa viikossa vihreys on vallannut maan. Nokkoset kasvavat jo kymmensenttisinä ja minä olen kasvanut vain leveyttä.

Miten toukokuumme on kulunut?

- aurinkoisina iltojen retkiä saaren rantakallioille (tallennettu sielun silmiin)

- isosiskon jazzkonserttia Koko-teatterissa

- jaettua iloa isosiskon hyväksymistiedosta valtameren taakse

- entisen työnantajan jäykät 25-vuotisjuhlat Hämeenlinnassa

- huikaisevaan taidekokoelmaan tutustumista Tampereella

- auringonpolttamaa päänahkaa Hietsun kirpparipöydän takana, tulos: + 110e ja varastoidun tavaramäärän kasvu

- Etsy-shoppailua: ninja-housut ja venehame

- Lumi-shoppailua: supermarket bag outlet-myynnissä

- Kuun yökyläilyä mummin luona

- kruisailua pääkaupungin lauantai-illassa ruokapaikkaa etsien (ilman pöytävarausta ja klo 20.30 keittiöt monin paikoin jo kiinni! Olemme Suomessa, ai niin)

- modernia tanssia, isosiskon ja poikaystävän musisointia Senaatintorin rappusilta seuraten

- kenialaisen entisen kollegan vierailu

- isosiskon syntymäpäivälounasta mielettömän maukkaassa Farangissa

- puistoilua ja sisällä nautittua retkievästä mukavien ihmisten seurassa

- JA ultraääni: pienimmällämme on kaikki hyvin! Vaikkei äiti liikettä tunne lain (nyt rv 20+6)...

Emme päässeet viikonloppuna Maailmalle kylään. Vietimme sen Vantaalla koiravahteina. Se harmittaa kyllä, ei ole tainnut ne festarit mennä aikaisemmin ohi lainkaan.

Huomenna lähdemme laivaretkelle etelä-naapuriin. Toivotaan että matkustajalaivassa on pallomeli, esitti Kuu. Toivotaan että tuuli laantuu, sade lakkaa ja päivä on leppoisa.

3. äitienpäiväni

Kuu heräsi hyväntuulisena ja pidätteli minua vaivattomasti vuoteessa pitkään. Vielä ei ole leikin aika, sanoi ja kiikutti kirjan toisensa jälkeen luettavaksi. Nämä viikonloppuaamujen (ja toki toisinaan arkiaamujenkin) kirjan-luku-sessiot vuoteessa ennen aamiaista ovat tärkeitä. Pieni käpertyy ihan kylkeen, poski poskea vasten, saman peiton alle ja kuuntelee mielellään loputtoman määrän satuja. Tämä aamuna meidät keskeytti runsas ja herkullinen aamiainen vuoteeseen. Puuroa, munakasta, banaani-vesimeloni-smoothies, mansikoita, hunajamelonia, pannacottaa ja teetä. Aah.

Lähdimme verkkaisen aamun jälkeen läheisille kallioille seikkailemaan. Ne ovat parin sadan metrin päässä kotoa ja aivan liian harvoin siellä tulee käytyä. Kaunis maasto, kivet ja kalliot, kelopuut, lintutorni ja näkymät yli kaupunginosan, yli keskustan ja pitkälle aavalle merelle. Pienet intensiiviset kourat keräsivät ja kantoivat kallioiden lomassa kasvaneet mini-orvokit äitienpäiväkukikseni.

Iltapäiväunet venähtivät yli kolmetuntisiksi (miltei meillä kaikilla) ja suunniteltu Linnanmäen pyöräretki siirrettiin jälleen. Siskon ja Poikaystävän työpäiväkin olisi jo päättymässä. Varhaisen päivällisen jälkeen lähdimmekin siten pyöräretkelle niemen nokan kalliorannoille. Tuuleton, tyyni meri. Laskeutuva aurinko, lukuisia joutsenpariskuntia. Kamera kotona. Tallensin sieluni silmillä rakkaimmat Mieheni kävelemässä idyllisillä rantakallioilla. Kiva seikkailla täällä, sanoi pienempi.

uhmis

Tänään kierrätystehtaalla pikkuisemme sai julkisen uhmakohtauksen.Usein näin ei ole käynyt. Useimmiten hänen kanssaan on ollut kivaa liikkua tapahtumissa, kun ihmeteltävää riittää. Mutta tänään oli siis päiväuniaika käsillä ja varjonukketeatteri sai pienen pään sekaisin. Äiti askarteli kalan, joka aiheutti päänvaivaa, ja kun olisi ollut eteenpäin siirtymisen aika, tuli stoppi. No, pikainen poistuminen paikalta oli paikallaan. Jäi hieman puolitiehen tuttujen tapaaminen, kierrätystehtaan kaikenmaailman ihanuuksien tutkiskelu.

Olen saanut tunikaani eteenpäin. Netin oivalliset neulontaneuvot ratkaisivat lukon, mutta muutamia omituisia reikiä on kyllä muodostunut. Päätin etten kiinnitä niihin huomiota. Nautin nyt tekemisestä, täydellisyyttä ei tarvitse syntyä. 

Mies lähti tapaamaan ystäväänsä illan tullen. Minä nautin rauhasta, soljuvasta neulonnasta, valkosuklaasta, omenamehusta.

perjantain pulmia

Näkökulmat on kyllä vähän vinksallaan. Työmotivaatio kaipaisi kohennusta. Aurinko kuitenkin paistaa, hivenen jo lämmittääkin tänään. Ehkei kohta kotiinpäin pyöräillessä enää tarvitsekaan laittaa pipoa kypärän alle.

Alpakka tuntuu jumalaiselta käsissä. Hankitut bambupuikotkin luistavat niin soljuvasti. Mutta taidot on ruosteessa tai niitä ei ole olemassakaan, joo. Intoa puhkuen olen saanut 2,5 cm verran kaula-aukkoresooria tehtyä ja sitten junnas short rows ja raglan increases. Hih-hei. Olen illan tullen etsinyt konkreettisia suomenkielisiä ohjeita miten niitä lankoja kiepautetaan, muttei ihan vielä ole mennyt läpi. Ohjeen kommentit kehuvat yksimielisesti sen helppoutta ja sujuvaa kirjoitusta eli tunnen itseni avuttomaksi aloittelijaksi. Pistän toiveeni huomisen ompelukerhomme ohjaajaan.

Kuu pääsee tänään mummin ja papan kanssa jalkapallo-otteluun. Me liki kolmen tunnin ajan vapaailtaa viettämään. Mitähän kaikkea pariskunta voisikaan tehdä kahdestaan perjantaina alkuillasta?

Rasva ei palanut

... ja munkeistakin vain alkuerä ruskistui tummahkoiksi. Maukkaita olivat. Aaton juhlakin oli viihtyisä. Lapset kirmasivat ja kokeilivat toisiaan. Aikuiset istuivat pöydän ääressä napostellen, nautiskellen. Keskustelut poukkoilivat synnytyksissä, politiikassa, kunkin omissa opintotarinoissa, kokemuksissa ulkomaalaisena olemisesta. Tarinani oli muita avoimempi, tarkoitan poukkoilevampi, ammatillista lopputulosta ei näköpiirissä. Aikamoinen tukos, joo.

Toukokuu alkoi kylmänkalseana, mutta aurinkoisena. Saimme itsemme (lue: Kuun puetuksi) ulkoilmaan vasta illan tullen ja rantapuistossa oli rauhaisaa. Aurinkolasit joutuivat taskuun pienen sateen yllätettyä, lopputuloksena lasit nipsnaps kahdessa osassa. Harmittaa hieman, kun uusia ei ole budjetoitu. 

Mies takkuilee kirjanpitonsa ja veroilmoituksensa kanssa edelleenkin. Minä mietin tulevaa. Olo avoin. Onkohan se hitusen myönteinen tunne? Keittiön ikkunasta näkyy, että pihakoivut ovat silmuilemassa. Vihreys avautuu varmasti ensi viikolla.

huhtikuun viimeisenä

 ...olen suunnitellut paistavani elämäni ensimmäiset munkit. Voi olla että saamme vastaanottaa vieraamme sitten kunnon rasvakäryssä. Ilmapallot on. Simat on. Mies pyöräyttää loistopizzojaan. Vihreää salaattia. Hedelmiä. Kolme pientä kaverusta. Kuusi aikuista pöydän ympärillä. Puheensorinaa suomeksi, englanniksi ja portugaliksi. Lapsiperheen vappu.

Kuun sisko aloittaa työt huvipuistossa kokopäivä esiintyjänä. Toukokuun ensimmäisenä voisi siis kirmata huvipuistoon, joo. Pääseeköhän Kuu jo maailmanpyörään?

Olen hankkinut puoli vuotta kaavailemani, haikailemani langat. Vaikka värit hehkuivat minulle, valitsin kuitenkin tumman harmaan. Oli sen verran hieno sävy. Nyt aloitan sen ikuisuus-projektini. Tai aloitin jo, mutta joutunen sen seuraavaksi purkamaan. Olisi varmaan kannattanut hankkia ne bambupyöröt. Metallinen ohjetta hivenen paksumpi pyörö ja ohuehko lanka ei onnistunut ensikierroksilla. Tuntui kömpelöltä. Tummasta langasta ei erottanut kunnolla silmukoita. Vai olikohan iltahämärässä ja liiallisessa innossa syytä. On aika kauan siitä, kun viimeksi, niin. Joka tapauksessa suunnittelen, että tunika kasvaa vatsani kanssa. Saisinkohan jo loppukesällä päälle?

keltaista mahan täydeltä

Nautimme vähän kirkkaammista ikkunalaseista, makoisista aamubruncheista, kirjoista aamutuimaan peiton alla, yllätysmunista ja rahkasta. Ja olipas mukavaa saada yllätysvieraita pääsiäispäiväpöytään! 

 Kevään versot ovat auenneet. 

Mieheni olivat eilen kuuntelemassa Bobby McFerrien klinikkaa ja Kuukin kuulemma abloodeerannut kovasti. Ah, miten hienoa että hän nauttii konserteista, jaksaa istua, katsella ja kuunnella mallikkaasti katsomossa puolentoistatuntisen esityksen. Tosin rusinoita kului.

Olen saanut raapustettua tällä erää viimeisen esseen. Kun aurinko paistaa näppiksille, myönnän, on helpottunut olo. Viimeinen tentti sitten kesäkuussa.

Mies tänään rappari-illassaan eli minulla herkutteluilta? Olisiko hyvä kirja vai YlenAreenasta jotain, hmm? Katsoin eilen Areenasta pitkään hehkutetun dokumentin Miesten vuoro. Koskettava, liikuttava, inhimillinen.

aurinkoenergiaa

Eilen oli laupea kevätsade, pilvipäivä. Ikäänkuin lupa lötköttää. Mitä me teimme? Piti miettiä hetki:    mehän katsoimme youtubesta caillouta, macy mousea, mies imuroi, minä suihkautin wc:n vähän puhtaammaksi. Päiväunien aikaan aloitin esseen muokkaamisen kituliain tuloksin. Iltapäivällä menimme läheiseen liikuntapuistoon. Oli vuoroni tehdä jotain keittiössä. Syntyi lihapullia ja simaa kattilaan odottamaan tämäniltaista pullotusta.

Tänään se luvattu kevätkeli on koittanut. Lähdimme kireässä tunnelmassa pyöräillen kohti keskustan kodinkoneliikettä. Kuu oli ensimmäistä kertaa keskustassa pyörän kyydissä. Ihaili Hietaniemen sataman laivoja ja nostokurkia. Käveli Aleksin ihmisvilinässä käsi kädessä ja sai ensimmäisen carrols-purilaisensa. Olisi tullut halvaksi, kun ainoa mikä upposi oli pillimaito ja kipollinen ketsuppia ranskalaiseen imeytettynä. Juuri niin päin. Hampurilaisravintolat eivät ole siis meidän perheemme juttu. Turhaan toiste. Paremmin pienelle maistuvat mm. ruisleipä, oliivit, vahvat juustot, puolukat, greipit, sinappi ja sweet-chili-kastike.

Kerään energiaa ikkunapesua varten. 14 ikkunaa * 4 pintaa, huhhei. Jospa aloittaisi aurinkoisesta siivestä, jossa valo siivilöityy tooosi harmaiden lasien läpi. Mutta kohtahan koittaa se siitepölykausi. Miten tämä mieli osaakaan keksiä tekosyitä ikäviltä tuntuvien toimien siirtämiselle.

kuumaa, huumaa

Viikonlopun vaalitulos tyrmäsi totaalisesti. Pelko on ensimmäinen päällimmäinen tunne. Tällaisessa ilmapiirissäkö minä haluan kasvattaa lapseni?

Lumet ovat hiekkaisia muistoja vain. Sulat vedet lorisevat. 

Olemme ulkoilleet ja pyöräilleet, kahlanneet uimarannalla ja kaivaneet hiekkakuoppia. Olemme myös vastaanottaneet kiihkeitä uhmakohtauksia ja pienen tolkuttomia ristiriitaisia tahtotiloja. 

Olin viikonloppuna pitkästä aikaa ystävien seurassa ompelukerhossa. Kuun maja ei valmistunut, nautinnollinen brunssi ja ihanien ihmisten seura sen sijaan piristi huomattavasti.

Tentti meni ohi. Käsittämättömänä olin lukenut väärää kirjaa viimeiset päivät ja havaitsin tietysti tämän edellisenä iltapäivänä. Suosiolla siirryin kesäkuun tenttiin, vaikka halu olisikin ollut kova jo lopettaa pänttääminen ja antaa itselleni lupa keskittyä kaunokirjallisuuteen.

Tänään päätä on kiristänyt, niskat jumissa. Pieni rakas kysyi heti aamutuimaan "äiti helpottaisiko piikkimatto" ja toi minulle maton, joka hivenen lievensikin oloa.

Luin juuri facebook-päivitystä, joka ilmoitti Kuun Isosiskon menneen kihloihin Kroatian luksuslinnalomallaan. Ei tunnu mukavalta saada läheisen suuret uutiset naamakirjan kautta, ei. Tätä se on. Iloinen joka tapauksessa nuoren rakkauden ja huuman puolesta.

aurinkoinen harmaa

Olemme olleet

- retkipaikalla juomassa kaakaota,

- pyöräretkellä,

- kyläilemässä toisessa kaupunginosassa boheemissa putkiremonttisijaiskodissa,

- syöneet lukuisia verigreippejä,

- tiskanneet ja tiskanneet, kun koneen ovi ei suostu toimimaan.

Pitäisi

- tarkistaa se harvoin käytetty luottokortin numero, jotta voisin kävellä kodinkoneliikkeeseen.

Se on täällä. Kausi aloitettiin sunnuntaina saaren ympäri pyöräilyllä. Etsittiin avoinna olevaa jäätelöpaikkaa, tuloksena K-extra ja pölyinen terassi, lapasiin sulavat vanilja-buffeet.

Maanantaista olen polkenut töihin. Vapauttavaa. Takapuolessa tuntuu. 

Viikonlopun väkevä aurinko on nyt vaihtunut sumun kautta harmaaksi taivaaksi. Onhan sekin levollista likaisille ikkunoille. Suren edelleen suuren pihakoivun kaatoa muutama viikko takaperin. Olohuoneemme merkittävä suoja-ja viherelementti on kadonnut. Tilalla autius ja kaikua entista enemmän, näkymä vastapäiseen kerrostaloon. Kuukin on vaihdellut ruokapaikkaansa, kun selkää kuumottaa. Tosin ihanasti.

Istun työpaikalla odottaen uusia työtuoleja saapuviksi. Odotan puhelinsoittoa kotiväeltä, kun päiväunet on nähty. Tänään on Mummin syntymäpäivä. Leivoimme eilen sydän brownieseja, Kuu aamutuimaan maalasi hivenen eripuralla Mummille vesivärikortin. Matkaamme pian Vantaalle syömään kakkua, laulamaan hyvin harjoiteltua onnittelulaulua.

kulttuuriviikko

Eilen piipahdin kulttuuripääkaupungissa katsomassa kulttuuria, näyttelyitä, inspiroivaa tyhjää tehdashallitilaa. Pelkkä junalla matkustaminen tuntui piristävältä.

Nyt, kun katson näyteikkunastani kadulla, ei ole enää muistoakaan lumen valkoisuudesta. Kadut on peitelty hiekalla, sumu sitoo vielä pölyn.

Olimme Kuun kanssa pari päivää sitten retkellä Korsossa. Rautatieasema, junamatka, laululeikit, mieletön nukketeatteri, karnevaalikeksejä ja punaista mehua. Oli Kuulle ilon päivä, mummikin mukana. Harmittelen järjestäjien puolesta ettei lasten ilojuhlat saaneet enempää yleisöä. 

Viime sunnuntaina istuin piiiitkästä aikaa yksin elokuvateatterissa. Oli outo olo.

Olen huomattavasti pirteämpi, huonovointisuuskin on vaihtunut greippi- ja rahkahimoon. Hmm.

Kulttuurin- ja vatsantäyteinen kuukauden alku.

Maaliskuusta ei jäänyt minulle mitään. Mihin lie hurahti. Huhtikuu alkoi sumuisesti. Hiljalleen lumivuoretkin sulavat. Toivon että pyöräilykausi saattaisi alkaa pian.

Luennoilla joku kertoi miten eräs espoolainen perhe oli saanut naapurinsa huolestumaan ja tekemään lastensuojeluilmoituksen, koska perheellä oli joulukuusi vielä huhtikuussa. Lieneekö legendaa. Hii. Meillä ei ollut joulukuusta edes joulukuussa, mutta tänään siivousintoisena poistin olohuoneen ja keittiön ikkunoista taitellut paperitähdet. Makuuhuoneeseen saivat vielä jäädä. Ovat niin kauniita katsella, kun ilmavirta niitä hiljalleen pyörittää. Mies huomautti, että ulko-ovessamme on ollut reilut kaksi vuotta taukoamatta väkerrelmä, joka on saatu afrikkalaisesta joulukortista. Se lienee idea rautalangasta ja metallinpalasesta väännetystä joulukuusesta, ehkä, mutta enemmän mielestäni muistuttaa hahmoa, joka toivottakoon meille tervetulleeksi. Eli saa jäädä oveen edelleenkin. Se on hyvä tunnusmerkki Kuulle. 

Täällä 2,5-vuotias uhmailee, leikkii vallattomasti, juttelee tarinoita kirjoista. Me vuosikymmeniä vanhemmat tuskailemme tavallamme. Tiedostan ettei arki tästä helpommaksi mene. Onko sen tarkoituskaan keveää aina olla, niin. Pakahduttavaa on kuitenkin pian kömpiä nukkumaan miesteni väliin ja herätä aurinkoiseen hymyyn (miltei) jokaikinen aamu.

Espoolaisperheellä oli muuten kaikki hyvin. Hurraa, boheemius.