ensimmäisen kuukauden viimeisinä hetkinä

Muistioni ensimmäisen kuukauden viimeisen päivän viimeisinä minuutteina. 

Miten mukavaa onkaan muistuttaa tänne tämänpäiväisestäkin:

* Aamutuimaan visertelivät lintuset, moottoritiet hurisivat taustalla.

* Aamuruuhkaa vältellen miehet heittivät työpaikkalle. Onpa ihanaa että työpaikka-autoilu päättyy pian. On vapauttavaa kiiruhtaa bussipysäkille, olla reilussa vartissa perillä, pian hurauttaa rantaa myöten pyörää polkien. Ehei hinkua kehäteiden varteen tai taakse.

* Tilintarkastusta, toimikunnan kokousta, huhhei. Runebergin torttuja.

* Miehet noutivat iltakuuden jälkeen.

* Koiran pissatuslenkistä tynkä, kun piti kartella muita koiria. Voi vallatonta.

* Miehen ihanaa pekonipastaa.

* Kivoja iltasatukirjoja.

* Surffailua. Lentoja ja hostelleja Tukholmaan ja Södermalmilta isosiskon kevään koitokseen.

* Tenttikirjojen välttelyä.

* Dokkaria Filippiineiltä, tutunnäköisiä kasvoja. Katuelämää.

* Hiljaisuutta.

möskärissä

Siellä oli aurinkoista ja niiiiin tuulista.

Mies pääsi ladulle ja me mäkeen ja kaakaolle.

hapeton

* koiran aamulenkin jälkeen takaisin peiton alle, laiskottelua puoli kymmeneen

* aamupuuroa, tiskausta, imurointia, lasagnen väsäystä niin että koko uuni on pesukunnossa

* kiva puhelu ystävältä kulttuuripääkaupungista, upeita asuntouutisia, onnea!

* toinen puhelu ystävältä, tarjosi DocPoint ip-leffaa, totesin aikataulullisesti mahdottomaksi, harmitusta 

* huitelua, haitelua sinne tänne, puolikeskittyneesti Kuun jutuissa 

* esseetä hivenen luovasti eteenpäin, aika umpeutuu

* vanhojen naistenlehtiä

* päivän kohokohta: avaraa luontoa

* iltapalaksi bratwurstia

Koko päivä sisätilassa lukuunottamatta koiran ulkoilutuskeikkoja, joista 2/3 hoiti Mies.
Laiska, levoton, tylsä olotila. Kaikkia samanaikaisesti, ei kiva kombinaatio. 

Huomenna otetaan sunnuntai reippaillen, jookos? Tilattu aurinko ja pikku pakkanen.
Mietittynä kaakaot termarissa, Hiirilammelle suksin ja pulkin varustettuna, jookos?

Kato onpas ios punanen immapallo

Pieni mies ja iso mies tulivat tänään noutamaan minua töistä. Odotettu juttu. Suunniteltiin että mennään sitten yhdessä kahvilaan ja raitiovaunumuseoon. Aamulla pienempi jo tilasi kahvilasta sitten puolukkakakkua. Harmi vaan ettei iltapäivän tarjonnasta sellaista löytynyt. Suklaakakkua kylläkin, ihan nam. Kaupunki oli kauniissa valossa pois lähtiessämme. 

Työnaapurin eilisille hyville uutisille, elämälle eläköön, iltapäiväkuoharia! Lasillinen nostattaa mukavasti. Nyt on saunottu, syöty rahvaasti pakastepizzaa. 

Essee...

zum zum zum

virtaa!

Joogaryhmämme siirtyi toisiin tiloihin, meille hankaliin, joten oli tarve etsiä uusi liikuntamuoto. Innoissani löysin lähikoululta torstaisen zumban, jossa tapailin tänään ensi askeleita. Mutta. Syntyi vahva mielikuva 80-luvun lopulta koulun jumppasalissa vietetyistä aerobic-jumpista. Tuli haikeus jooga-hengitystä ja mielen venytystä kohtaan, jota vain muutama viikko sitten harjoitin samassa kohdassa koripallokorin alla, lavan edessä. Zumzum ei ensituntumalta tuntunut omalta. Ja minähän nautin tanssista, se on suhteellisen helppoa rytmitajullenikin. Odotin samanmoista riemua kuin muutaman vuoden takaisista Menardin afrotansseista. Oletin zumban olevan samanmoista kuin vajaan kahden vuoden takaiset vauvalatinotunnit, joista Kuun kanssa molemmat iloitsimme niin kovin. Tuo zumzum muistutti enemmän latinopoppia ja musiikkivideoiden liikehdintää kuin toivomaani lattarimeininkiä. Jumppasalillinen naisia koetti pysyä zuguzuguzuguzu-tahdissa. No, maksettu on koko kevät. Saanpahan sitten liikettä lantioon.

Rakas, lähdetäänhän tanssimaan sitä pitkään haikailemaamme argentiinalaista tangoa tai edes bailatino-tanssiklubille joku kerta ihan kaksin, jookos?

päivä koiravahtina

Näkymä aamulla silmien avauduttua: aah, auringonvalojuovat mummin maalausten lomassa. 

Logistiikkasyihin vedoten, etätyöpäivä. 

Koiravahtina tuli käveltyä uusien kortteleiden ympäri. Kirpeä pakkanen.

Lähdettiin kauppareissulle koko perheen voimin pulkka apuna.

Kaupassa ohitse liehahtaneelle romanirouvalle Kuu totesi kato äiti plintetta. 

Havaittiin lähellä oleva hiihtolatu ja mies pohti suksien hakemista kotivintiltä ja hiihtokautensa avaamista.

Seurasin kun pieni poika harjoitteli yksikseen joen rinteellä mäkihyppyä. Keskittyneesti.

Nyt äiti lämmitetään pakkopullaa, okei? Pakastimesta siis pari palaa pullapitkoa.
Mummilan erikoisuuksia. 

Essee työstää vain mieltäni. 

uhmis

Klementtiinit jäivät koskemattomina lasipöydälle. Ruoka ei maita. Parsinneula olisi just se tärkein leikkikalu, just nyt. ...Äiti kiutaa koko ajan... kun piti laittaa vaippaa ja yöpukua päälle. Kaks kylitolia,  pliis,  jooko,  jooko? Katti Matikaisen vaaleanpunaiset vadelma-esanssiset ksylitoli-pastillit olisivat pelastus joka hetkeen, jos laksatiivisia oireita ei ilmenisi liika-annostelusta. Tavarat lentää, kädet huitoo. Huutoa vähintään vartin välein. Se känkkäränkkä vieraili meillä tänä iltana turhan tiuhaan. Oli kuulemma selässä kiinni. Voi pientä uhmista.

päivänkeisarille

Onneaonneaonnea Isä ja Pappa ja Appi!

Lämpimästi ja iloisesti toivottaen,

Aa, Kii, Rg ja Nukapuka

päivällisellä

Eilisen tanssitaiteen jäljet ovat näkyneet Kuun liikehdinnässä tänään. Minuun ne iskivät myös. Nuoruuden ehdottomuutta ja herkkyyttä. Intohimoa ja angstia. Etsintää. Iloittelua myös. Taiteellinen ilmaisuvoima oli vahvaa. Kuu jaksoi koko kaksituntisen, tosin aikamoisten eväiden voimalla. Modernia tanssia rusinoita suu pullollaan.

Tänään. Heräsimme vanhempieni vuoteesta. Kiersin koiran kanssa hiljaisen korttelin aamuseitsemältä. Kiireettömyyttä. Kiipesimme pihan lumivuorille. Ajoimme iltapäivällä ystävien luo päivälliselle. Hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Kiinnostavia keskusteluja, joihin äidit eivät valitettavasti taaskaan kyenneet täysipainoisesti osallisiksi väliin tulevien tärkeiden asioiden ja esittelyjen, pienten kinojen ja tavarataistojen vuoksi. Joka tapauksessa ihanaa viettää aikaa täten.

Viimeiset sivut naisten kodittomuutta jäljellä. Otan sen oheen lasillisen.

sitkeyttä, luovuutta

Lumivaippaa aamun valossa. Sinnittelevää lehtipuuta talven keskellä. Ihailen tänään sitkeyttä.

Pian istun Kanneltalon katsomossa ihailemassa myös nuorta luovuutta.

satusaldoa

... haluaa katvaa tit ios pojaksi... haluaa kovatti mennä avaluuteen... mitä talkoittaa laketti? onko laketissa tikkaita?... minulla ei ole ollenkaan tikkaita... ei ole koskaa menny avaluuteen... tit katvaa ios pojaksi... tää mauli-koila, vuhvuh... mauli-mäyläkoila on vähä kipee, tullu kuumetta...

miski äiti menee

Miski? Miski?

Äidin omatuntoa herkistettiin, kun oli luentoillan aika. Ehdin kotiin iltapäivällä vain lasilliselle maitokahvia, katsomaan Kuu kainalossa yhden muumin ja lukemaan kolme kirjaa. Sitten piti taas lähteä. ...Miski menee? ...on äitiä kova ikävä. 

Nyt, yhdessä hoidettujen iltatoimien jälkeen, kun hän vihdoin uinahti, minä paneudun yllä olevien äärelle. Väsyttäis myös.

Kirjastosta saa muuten lainata 40 teosta. Tämä selvisi kun kirjastotäti mainitsi, että voitte vielä lainata kolme kirjaa... Kotiin tultua piti laskeskella useamman kerran, että onhan kaikki paikalla.

mukavuuksia

Ne toissijaiset kuvat. Ne sohjoiset ja sotkuiset, toimivat ja kotoiset.

Nautin juuri lounaan entisen läheisen, nykyisen hyvä ystävän kanssa. Oli leppoisaa jutustelua elämästä ja valinnoista, elämäntilanteista. Olin tyytyväinen thaimaalaiseen friteerattuun possuun ja keltacurryyn.  Annoin hänelle 40-vuotislahjaksi bright mind -teetä. Se tuoksui. Keitän nyt itselleni lakristiteetä. Mukavaa.

kelaus taaksepäin

Tänään. Näpsäisin työmatkalla valokuvan joskus 1990-luvun loppupuoliskolla hankkimistani vihreistä dr.martenseistani, jotka olivat just nyt nappi jälleen nollakeliksi muuttuneessa kaupungin sohjossa. Näpsäisin kuvan makuuhuoneestamme, joka oli jälleen vallattu toisiin tarkoituksiin. Mutta niitä toissijaisia täytekuvia tänne ladatessani huomasinkin koneen kuvakansion last 12 months -osion alusta kuvat, jotka oli otettu elämästämme 17.1.2010. Nuo yllä olevat. Luisteluretkellä psykedeelisten kuvioiden päällä Ounasjoen jäällä. Kuun reippaat päiväunet vällyjen alla. Huikea inspiraatio pianon ääressä. Ihanan Lapin reissumme päätösviikonloppuna Rovaniemellä ystävien luona. Haikeus.

väreistä

Mummi ja pappa lähtivät lämpöön ja valoon kolmeksi viikoksi. Organisoimme veljen kanssa elämää kahden kodin ja raisun koiran kanssa. Tänään pissatuslenkillä totesin, että vilkkaan hoidokin kanssa tulen saamaan sitä juuri haikailemaani ulkoilua, säännöllisesti. Oli selkeyttävä, rauhoittava vaikutus.

Myhäilen minussa tapahtunutta muutosta. Olen aina ollut selkeän graafisen muotoilun ja skandinaavisen designin ihailija. Less is more, joo, edelleenkin. Mutta mustavalkoisuuteni on saanut viimeisen vuosikymmeneni aikana siniharmaampiakin sävyjä, viime aikoina lisäksi punaisen ja keltaisen sävyjä. Tänään katoin lounaamme vanhempieni kaapista käteen osuneille lautasille ja, hups, huomasin haltioituvani vaaleanpunaisista Arabian Maisema-lautasista. Niin, kotiimme on myös ilmestynyt pitsiä. Au, sanoisi minäni ennen. Vielä ei sentään röyhelöjä eikä maalaisromantiikkaa näy päälläni, mutta: marjapuuronpunaisen, siniharmaan ja lilan sävyt ja yhdistelmät, ah. Syvä punainen ja indigonsininen, ah. Poltettu oranssi, ah. Syvä keltainen... Energiavärit, jatkukoon.

auringon valoa

Huuuuh, miten se näyttäytyi tänään, energinen valoilmiö. Noustessaan se värjäsi naapuritalon savupiiput ja koivujen rungot tulenpunaisiksi.

Meillä oli levollinen aamupäivä. Unikekojen nousemista odotellessa nautimme Kuun kanssa puurot ja smoothiet. Voi olisin itsekin niin aamu-uninen että. Tässä elämäntilanteessa nautin kuitenkin siitä että sain suhtkoht rauhassa lueskella Maailman kuvalehteä sillä välin, kun Kuu kokosi olohuoneen lattialle sikinsokin vinksinvonksin luovaa kattaustaan. Radio Helsinki ja sittemmin  KCSM Bay Area Jazz taustalla. Tuliaistulppaanien jäänteet kauniisti mutkilla. Olisinpa päässyt ulkoilemaan, mutten raukeuttani kuitenkaan viitsinyt pukea pientä miestä väkipakoin, keskeyttää hänen tärkeitä touhujaan.

Puolen päivän brunssilla oli pöydän ääressä sälekaihdinraidoitus kuin keskikesällä. Se lämmitti sisätilaa, vaikka ulkona mittarin mukaan olikin jälleen huimat -15 astetta. Edellisillan leftoversit maistuivat nam. Kun Sisko ja Poikaystävä vihdoin heräsivät, ei Kuu malttanut muuta kuin kinuta heidän huomiotaan. Ihanaa, sitä hän sai kunnes päiväunet sulkivat silmäluomet.

Mummi ja pappa noutivat meidät yökylään. Huomenna aamuvarhain kyyditään heidät lentoon kohti etelää.

talven valoa

Työmatkalla näyttäytyi valo ja taivaansini. Lyhykäisesti. Poistuessani sisätiloista oli jo harmaus laskeutunut. 

Päivän kaksi hyvää tapaamista saivat itseluottamuksen taas asemiinsa. Se on pienestä kiinni. Syöminki ja saunominen saavat myös mielen raukeaksi. Nukkuma-aika. Naisten kodittomuudesta kertovan kirjan unettamana, jookos.

tiivis torstai

* hei, pulkka kulkee ja laiva on lastattu!

* matkalla torstain kerhoon

* iltapäivän välipalahetki

* teltassa

* ihana kirja, tuumi äiti

* leikkikaveli kylättä. ei taa häilitä.

hämyä

Taivaallinen talvikeli alkoi jo marraskuussa. Se nujersi pahimman kaamoksen. Reilu vuosi sitten hankittua kirkasvalolamppua ei ole tarvittu. Kiitos lumen heijastusvaikutuksen, extravahvojen d-vitamiini & kalanmaksaöljypillereiden ja elämäntilanteen, jossa ei tarvitse nousta herätyskelloon eikä aamuvirkun pienokaisen vaatimuksiin. Huomaan blogien pullistelevan kauniita kuvia lumikinoksista, notkuvista puista. Minä en vielä tajunnut kantaa kameraa mukanani niitä ihastellessani. Odotan ettei talvi ole vielä menetetty, vaikka viime päivät ovatkin olleet harmaita ja loskaisia. Tänään jalkakäytävät muistuttivat hengenvaarallisia muhkuraisia jäätiköitä, joiden päälle oli siroteltu kevyttä puuterilunta.

Palatessani tänä iltana luennolta nappasin dokumentin tuosta kotikadun varrella olevasta puusta. Ja tämänhetkisestä työpöydästä. Kokosin ja lajittelin juuri kirjapinot. Siinä huomiosta kilpailevat nyt opiskelumateriaalit ja inspiraatiomateriaalit. Jostakin on aloitettava. Ottaisiko esseen alustukseksi erityisen kiinnostavan ja haastavan, paksuimman ja tieteellisimmän teoksen vai aika- ja voimavararesursseihini nähden realistisimman opuksen? Hmm.

virastossa

Tunnen tyytyväisyyttä. Tänään työstin möykkyjä, toimitinkin niistä pääosan. Tein pakollisen käynnin virastoon, jossa odotusaulassa kävin keskustelua viereeni istuutuneen naisen kanssa mm. voimavaroista, nuorten ylipainosta ja oopperan lippujen hinnan korotuksista. Tuo jälkimmäinen aihe riemastutti, sillä se rikkoi tyystin ennakkoluuloni tilanteesta tai virastossa asioivan ihmisen kiinnostuksen kohteista. Mietimme miksiköhän oopperaan ei myydä saman päivän näytäntöihin lippuja alennuksella, kuten mm. Kansallisteatteri tekee ja ainakin silloin 1990-luvun alussa Wienin ooppera?

Huomenna alkavat jälleen opiskelut. Mielenkiintoisaa. Täytyy siis aamulla kipaista kurssikirjalainaamoon hakemaan kassillinen opuksia.

möykkyjä

Möykyt siirtyivät työpöydältä nielaisten sisään. Hitsit. Tässä kevyessä työssä, niin turhaa. Tuntui tuttu paniikintunne, sosiaalinen lukitus. Onneksi kotona odotti tehokkain lääke. Läsnäolon opettaja. Nuo takut ovat niin konkreettisia ja ilo ylitse pursuavaa. Laulut ja sanat pulppuavat ja pongahtavat kuin tyhjästä. Mieletön on tämä ihmismuistin rakenne.

Joogamme oli siirtynyt hankalaan paikkaan, eilen sen sijasta ilmoittauduin lattareihin. Iloitsen siitä jo etukäteen. Tekee varmasti hyvää kakkukertymille ja sisäiselle energialle. Pian koittaa myös paluu opintoihin.

litsläts loskaa

Päivä sisätiloissa. Alkuillalla energiat vietyinä, mutta nepä palasivat. Miehen luoman ihanan illallisen myötä kai. Nyt ikkunapelleillä rapisee. Taivaalta rippee vettä. Lumikinokset ovat puolittuneet. Kumisaapaskeli.

Ystävä vuosien takaa toi tuliaistulppaanit. Kaunista kaiken keskellä.