Maaliskuussa on tihutellut monta päivää putkeen. Tänä talvena kuulemma eniten naismuistiin.

Ja me olemme sairastelleet sitkeää influenssaa. Ensin isompi poika ja sitten pienempi ja minä ja Mieskin: peräkanaa ja päällekkäin. Huh, kun on kurjaa sairastaa vanhempina samanaikaisesti, kun lapset ovat jo noususuunnassa. Saa tökkiä aamulla sitä, kumpi lähtee keittämään puurot, kumpi saa levätä kipuilunsa pois. Minulla ovat korvat toista viikkoa lukossa.

Kävimme kaiken keskellä myös kaupunkilomalla Sevillassa. Matkustimme mukavasti junalla ja kiersimme kaupunkia kolme päivää. Mies kulki juuri silloin kuumeillen, mutta urheana perässä. Kaupunki kuitenkin viehätti, päivät olivat aurinkoisia ja pienet miehet osoittivat jälleen kuinka reippaita reissaajia ovatkaan. Kuu oli matkalla elementissään. Teki apartementoksessamme illan tullen "töitä turisti-infossa" piirtäen karttaan kynällä erinäisiä reittejä.

Leivoin pääsiäisen kunniaksi sitruunatortun ja huomenna on luvassa suklaamunan etsintää. Siinäpä on se pääsiäinen täällä, vaikka Kuu on ehdotellut jo ajat sitten, että koti pitäisi koristella pääsiäisen kunniaksi orjantappurakruunuin, pupuin ja noita-akoin. Olemme kuitenkin jo käyneet parina iltana katsomassa paikallisia pääsiäiskulkueita. Kaikki kirkot haluavat ulkoiluttaa koristeltuja patsaitaan, torvet soivat ja rummut pärisevät, joukkoa johtavat eriväriset kaapupukuiset huppupäät, patsasta kantavat harteillaan kymmenet miehet ja sen huojuvan patsaan perässä kipsuttaa mustiin pukeutuneita naisia korkeilla kipikopikengillään käsissään metrin pituiset kynttilät. Tuota on harjoiteltu jo muutama kuukausi yöaikaan kotikadullamme. Paraikaa kaikuu erityisen voimakas töttöröttöttöö-soitanta lähibulevardiltamme. Miksiköhän koko traditio tuntuu niin pönöttävältä ja militaristiselta, torvetkin epävireisiltä?

Helmikuu päättyi maakunnan yleiseen vapaapäivään ja meillä hitaaseen aamuun, jolloin herättyämme hihkuimme hämmästyneinä ikkunanäkymiä: yltympäriinsä 10 cm:n lumikuorrutus ja ilmassa klassisen hiljalleen leijailevia jättikokoisia lumihiutaleita. Kuu oli ennätysnopea puuronsyöjä ja pukija, jotta pääsi laittamaan ensi kertaa jalkaansa tänne saakka tuodut välikausihaalarinsa ja saderukkasensa (ei täällä kellään paikallisella nyt sellaisia ole) ja sitten paseoille pyörittelemään lumipalloja. Puoleenpäivään mennessä maassa olikin jo 10 cm:n loska ja iltapäivän aurinko kuivatti loputkin pois. Vapaapäivän saldoon kertyi myös kahvilakäyntejä kahdesti ja bussiretki tapaamaan muita suomalaisia viereisen kylän peuhapaikkaan, joka yllätti kyllä myönteisesti. Ruu valloitti. Hihkui ja kikatti ja ryntäili tohkeissaan isompien perässä. Toinen poski omenanpunaisena.

Tänään me tiedepuistoilimme ja Miehen maukkaan päivällisen (pitkästä aikaa itämaisia vaikutteita) jälkeen iltakävelimme vanhassa kaupungissa. Menimme bussilla kukkulan laelle ja sieltä lorvailimme uusia reittejä ja kapeita kujia alas, pysähdyimme näköalapaikoille ja turistiputiikkeihin. Nyt istun uusi lämmin villatakki yllä. Mukaan tarttui myös hattu korvaamaan sen harmaan Sisiliasta hankitun lempilippalakin, joka jäi syksyllä jonnekin Alpuharraan.