sunnuntaina, marraskuuta 27

kaksin


Outo tilanne: kaksin yön yli kotona vain Pikkuruun kanssa. Kuu mummin ja papan ja Nukan seurana, Mies Jyväskylässä ystävänsä karonkassa. 

Kestitsin eilen kahta upeaa naista Miehen tekemällä herkku-quichellä ja itse vatkaamalla uskomattoman hyvällä luumu-mantelikakulla ja sitten niiden seurauksena illan tullen Pikkuruun vatsaa väänsi niiiiiin. Kermaviili-kermavaahto-rahka = ei hyvä pikkuselleni. Se on nyt testattu kurjalla tavalla. Puolenyön maissa hän rauhoittui ja minä nautin keittoillalliseni ennen nukahtamistani. Kahden maissa havahduin vieressäni tuhisevaan tulikuumaan poikaan. Mittasin kuumetta kainalosta 37,9 astetta. Voi, nuha, väsymys, ilmavaivat! Yö kului kuumetta kaikin tavoin laskiessa ikkunat auki, vaippasillaan, hytkytellen kotia ympäri edestakas, yrittäen saada pientä juomaan rintamaitoa. Nukahdimme neljän-viiden maissa, heräten yhdeksältä nälkään, sitten molemmat uinuen uudelleen klo kahteentoista asti. Nyt kuumeeton Pikkuruu ja levollisempi äiti kuittaa.

Kiertelen blogimaailmassa. OI, miten ihania blogeja, ihania ihmisiä ja ideoita löytyy loputtomiin. Ja paapii.blogspot.com :ssa kivakiva arvonta. Tämä osallistui, vaikka harvoin niin tekee.

sunnuntaina, marraskuuta 13

isät




Tänään paistoin popeye-leivät rapeasti pannun pohjaan, sekoitin smoothiet, pilkoin hedelmät, keitin aamuteet, katoin tarjottimille nuo ja eilen illalla paistamani supermakeat macaroonsit, ja nautimme myöhäisen aamiaisen upean isän kunniaksi. Kuu oli kerhossa askarrellut lahjaksi komean pahvikravatin, minä paketoinut villakäsineet. Perheen isosisko saapui iltapäivällä browniesien ja vadelmasorbetin kanssa. Valmistimme lohiaterian. Poksautimme pullon kuohuvaa. Nautimme.

Oma flunssainen isäni sai illalla puhelinsoiton. Miehen isä valtameren taakse myös. Pohdimme kaukaisemman isän omituista, katkeruudeksi kärjistynyttä käytöstä. Vanheminen tuo mukanaan kaikenlaista: toisen/kolmennen/vai monennenko uhmaiän? 

torstaina, marraskuuta 10

kaveruudesta



 Tänään hiekkalaatikolla: 
- Onpa sulla Kuu hieno keltainen traktori.
- Mulla on myös Olavi kaveri.

Myöhemmin:
- Olavi muuttaa Porvooseen ja tulee sitten kerhoon leikkimään.
- Valitettavasti Olavi ei enää tule meidän kerhoon. Matka on niin pitkä, mutta voidaan me mennä joskus Olavin luokse kylään leikkimään.
- Mutta kukaan ei sitten leiki mun kanssa kerhossa.

Kaveri muuttaa pois. Kuukausien intensiivinen kerhokaveruus on poissa. Tulee kyyneleet silmiin. 3-vuotiaana kaverin menettäminen on surullista. 

Viime päivät ovat olleet upean valoisia sen mitä valoa on riittänyt. Tänään maa oli huurussa, mittari näytti nollaa.

Olemme maistelleet nimiä pikkuruullemme. Ei yksinkertaista lainkaan. Nimen pitäisi tuntua, maistua, kuulostaa sopivalta molemmilla kotikielillä, kaikille perheenjäsenille. Nimijuhlat pidetään kuitenkin itsenäisyyspäivänä. Itsenäisyyden juhlaa monilla tasoilla.

maanantaina, marraskuuta 7

olipa kerran pieni...







Mies on ollut täysipäiväisesti isyyslomalla nyt kolme viikkoa. Ihanana hoitamassa ruokahuoltoa ja toisena sylinä pikkuruiselle sylivauvallemme. Elo on ollut seesteistä, vaikkakin nyt on pikkuruisemme vatsaa väännellyt kovin. Kurjaa. Pieni vaikeroi naama punaisena ja ruttuisena. Vyöhyketerapiaa vai mitäköhän tähän?

Iso Kuu on huomionkipeä ja suloinen, touhukas. Suuri hirviö ja känkkäränkkä vierailee kyllä säännöllisesti. Kuu oli sairaalasta hakumatkalla bussissa opettanut dadalleen sanoja lauluun olipakerranpienipahanoitakänkkäränkkänimeltään..

Olemme saaneet vieraita hiljakseltaan, olleet kotona, kävelyillä, kaupungissakin tavaralossa pyörähtämässä, tänään ravintolalounaalla koko perheen voimin.

Yöpöydälläni olevat kirjapinot eivät ole edenneet, kuten ei Miehenkään työpöydälle kasautuneet. Totesin tänään kirjastokäynnillä, että voin kyllä tässä elämäntilanteessani sivuuttaa tyystin viikon laina-ajan bestsellers-pikalainat ja videot. Ei ehdi. Ei jaksa.

Mielessä pyörii ja kihelmöi kyllä neulonta, pipot ja villatakit, tuubihuivit ja polvivillasukat. Pitäisiköhän vinkata tilausta mummin suuntaan, kun tässä olotilassa ja aikavarannossa tuntuvat jäävät taas ideointi- ja unelmointitasolle? Olen väsynyt, mutten lopenuupunut. Siis perusäitiysolotila, eiks joo.