hukassa!

Eilen koin sen paniikin, josta vanhemmuudessa puhutaan. Kolmevuotias hukassa, kadoksissa, hävinnyt. Kirottu kangaskaupan osasto, jossa piti nyt roikkua niin houkuttelevia kankaita lieroina katosta maahan sikinsokin. Ne imaisivat Kuun ja seuraavina minuutteina oli tällä äidillä tuskaista. Ravasin vatsani kanssa osastoja edestakasin, silmissä sumeni, aivot eivät toimineet. Onneksi toiset toimivat, ystävä lähti etsimään kuulutuskoppia. Minä jatkoin paniikinomaista edestakaisin ravaamista. Kunnes - toinen ystävä soitti Kuun löytyneen haahuilemasta tutun osaston liepeiltä, aika kaukana siitä kirotusta kangaskaupan osastosta. Tosin juuri siltä suunnalta olimme tulossa. "mä menin kankaiden luokse,sitten vasempaan ja sitten mä kovasti etsin ja etsin penkkiä muttei vaan löytynyt...", oli Pienen sepustus. Huhhei. Siinä siis tämän vuotisen Habitaren päällimmäiset.  

syyssyys

Reilu viikko sitten lisääntyi jälleen ikävuoteni. Kesän viimeiseltä tuntuva kesäpäivä kului ystävien hääjuhlassa. Ristiriitaisin aattein ja tuntein, mutta päivästä iloiten. Miehen kanssa vietimme iltaa maanantaina, aah, Carmen Souzaa Huvila-teltassa ihaillen.

Olemme viikon varrella leikkineet rantapuistossamme, kyläilleet Kuusiluodolla ja Laurinlahdella. Syys tuntuu jo tuulenvireessä. Aurinko ja rankkasade ovat vuorotelleet.

Viikon varrella alkoi myös äitiysloma. Lomaa syyskuu ja sitten lokakuussa touhuun, eikös vain Pikkuruu? Hän potkii ja nyrkkeilee tomerasti. Turvottaa jalkapöytiä numeroa suurempiin kenkiin ja pistää sormukset kaulanauhaan. Vointi on muutoin mahtava ja pinkeä. Fillarilla polkien matka taittuu kyllä parhaiten. Totesin sen, kun tänään tuli käveltyä jonkin verran. Alhaalla painoi. Puuhakkuutta odotan puolestaan edelleen. Voisin vain lukea ja neuloa. Yrjö Kallisen elämä ja totuus on lukuvuorossa. Auringonkukan värinen lankatilaus osoittautui kuitenkin enemmältikin okraksi. Sitä hetken nieleskeltyäni päätin toteuttaa twenty ten:nini sinä tilattuna vauvankakansävyisenä, helmineulekin tuntui tuovan tuulahduksen1970-luvun lapsuudestani. Imetysvillatakki on nyt jo yli puolen välin. Olen ylittänyt itseni ohjekoodien avaamisessa useaan otteeseen, hii.