jippii! 2!

Olen iloinnut:

* eilisestä vaalituloksesta

* leipomistani vaalipullista, voi-kaneli-mantelimassa-silmäisistä, jotka maistuivat täällä miltei parhailta koskaan (pullien leipominen ei minulle arkipäiväistä, ainakaan vielä)

* lumesta, jossa on kahlattu, kasoille kiipeilty ja naapuritalon pihan linnassa touhuttu

Olen huolestellut:

* 3-vuotiaan tunneskaalaa ja käyttäytymistä ja voitonhimoa, joka purkautuu heittelemisenä, läimimisenä, tönimisenä, vastaanhuutamisena, tottelemattomuutena.

Jäähyhuone on nimetty tästäedes turvatilaksi, jonne mennään rauhoittamaan mieltä. Tasapaino on olemassa.

se seesteisyydestä

Kuva: Kuu, 3 vuotta

Tänään palattiin Kuun kanssa ajassa muutama kuukausi takapakkia: sellainen uhmakohtaus että äidillä kädet ja pää ja sydän ja hermot kohmeessa. Kiikutin (raahasin) lasta leikkipuistosta kotiin kaameassa pyryssä samanaikaisesti, kun hän päätti huutaa suu vaahdossa, nenä räkää valuen, heittäen kenkänsä ja hattunsa lumihankeen. En halua kotiin. Pysähdy! Kotiovelta huutava lapsi sisään ja vaunut romppeineen jäivät seisomaan pyryyn tunniksi pariksi. Huh. Onneksi Ruu oli jäänyt Isosiskon kanssa kotiin päiväunilleen. Isoveljen huutoa jatkui puolisen tuntia sisällä toppahaalarissa läpsien ja repien vaaatteista vauvaa kantevaa äitiään. Ei puhettakaan jäähypaikalla pysymisestä. Vihdoin rauhoittumisen jälkeen hän vaipui uupuneeseen uneen ja sitten se känkkäränkkä tuli uudelleen vierailulle syystä ettei saanut sitä mitä halusi (jäätelöä nyt heti).

Tulipas kirjattua tämäkin perhe-elämän episodi. Niin, en osannut hallita hermojani. Niin, tuli itsekin siinä huudettua. Niin, otteet olivat turhan kovat raahatessa rimpuilevaa lasta lumipyrystä sisätiloihin. Toivon ettei orastava flunssa tuosta hullaannu. Toivon että 3-vuotiaamme ei traumaannu. Toivon että känkkäränkät pysyvät poissa. Joohan.

Iltapuuhien jälkeen Kuu halusi ensi kertaa omaan huoneeseensa, omaan sänkyynsä nukkumaan. Kolme kuukautta sitten pikkuveljen synnyttyä hän lahjoitti vanhan sänkynsä vauvalle ja sai uuden "isojen poikien" sängyn leikkihuoneeseensa. Kolme kuukautta hän kuitenkin on halunnut aina nukahtaa ja nukkua välissämme. Eikä siitä ole otettu paineita. Nyt puolen tunnin päästä huoneesta kuului vaimeasti: äiti, musta tuntuu ettei täällä ole hyvä. Yritetään siis toisena iltana uudestaan. Perhepetimme toimii ihan hyvin.

menikö se toinen viikko jo?

Pikkuruu ei ole enää ihan pieni. Kolmikuukautinen vauvelimme on miltei triplannut elopainonsa ja pituutta on tullut huimat 12 cm. Ensimmäisessä kuvassa mitat: 2800g ja 50 cm. Jälkimmäisessä: 6680g ja 62cm. Ihanaisemme on hyväntuulinen, kovasti seurusteleva, mutta osaa kyllä ilmaista tahtonsa kunnon kiljaisuilla.

Arki on koittanut. Ei onneksi itkuinen ja uupunut vaan uusia aktiviteettejä täynnä oleva. Viime viikolla alkoi Kuun kerho ja uimapeuhukoulu ja uusi muskari. Keskimmäinen jännitti kovin, mutta siellä se vain pikkuiseni kahlasi hartioita myöten vedessä muiden mukana ja kaatui uppeluksiin ilman jälkireagointia. Muskari sitä vastoin oli ollut mieluinen: Äiti se meni ihan hyvin, oli ensikommentti. Se oli tosi lyhyt. Satuliikunta on pitkä, mut muskari ihan lyhyt. Muskariopekin myönteli, että poikamme oli laulanut kauniisti ja reippaasti ja saanut muutkin lapset lauluun mukaan. 

Kuu kävi viikko sitten myös ensikertaa elokuvissa. Myyrää Dadan kanssa. Harmittavasti vain pissahätä koitti viimemetreillä. Keskittymisessä ei ole sillä pikku miehellä hankaluuksia, joten nyt on hankittu teatteriliputkin Kaupunginteatterin Kasper, Jesper ja Joonataniin. Siinä ikäsuositus on Reippaat yli 5-vuotiaat, mutta tiedusteluissa selvisi ettei kyseessä ole erityisen jännittävät kohtaukset (pimeä fikkarikohtaus saa meidän Kuumme varmasti riemuun) vaan esityksen pituus ja oletus ettei alle 5-vuotiaat kykene keskittymään. En usko reilut 3-vuotiaallamme olevan mitään ongelmia keskittymisen kanssa ja tarina on erittäin tuttu äänikirjasta. Parin viikon kuluttua siis Kuu menee Mummin kanssa teatteriin!

Minä aloitin viime viikolla joogan ja innostuksissani menin vauvalatino-tunneillekin viikkoa liian aikaisin. Tänään uusi yritys kohti Kalliota ja lattareita.

vuoden ensimmäisellä viikolla:

* On nautittu Valosta ja lumesta!

* Nautiskeltu herkkuja, herkkuja, herkkuja 

* Kaivettu kaapin uumenista toppavaatteet ja ulkoiltu

* Leivottu muffinsseja ja vastaanotettu vieraita Turun Ruissalosta

* Korkattu luminen liukumäki ja todettu, että pulkka vähän vuotaa, mutta ei se menoa haittaa

* Vierailtu Töölössä, jossa nautiskeltu ystävien luona mehevää kastanja-suklaa-mutakakkua

* Vierailtu mummilassa, "mummi on mun kaveri"

* Siivottu joulu pois tai ainakin kaikki neulasensa varissut pikkupöytäkuusi

* Rakennettu "koululaisten" pikkulegoja ja siinä sen kun 3-vuotiaan kärsivällisyys kehittyy

* Kuunneltu Kasperia, Jesperiä ja Joonatania ja Eemelin metkuja

* Seurattu Oktonautteja, Ellaa ja Aleksia kuvaruudulta

* Luettu, äiti jopa koko kirjansa loppuun

* Nukuttu pitkään, popsittu aamupuuroa lounasaikaan
* ja voi kuinpa lomarytmi vielä vain jatkuisi, mutta nyt on loppiainen eletty, arjen myötä alkavat harratukset (jippii!).

Eilen alkoi jälleen lähikoulujoogani. Mieltä rentouttava ja energisoiva opetus, hathaa, hengitysharjoituksia, meditaatiota ja rentoutusta, vaikkakin kylmän jumppasalin lattialla. Raskauden ja synnytyksen jälkeen pääsin taas mukavasti mukaan.

naurua

Pikkuruumme nauroi ääneen ensi kerran, kikatti kutituksesta. Muutoinkin keskustelee ja seurustelee aktiivisesti näin kaksikuisena.En muista näin varhaisesta kommunikaatiosta esikoisen kohdalla. Iso Kuu puolestaan laukoi eilen ensimmäisen vitsinsä ja nauraa hekottaa itsekseen ääneen katsoessaan dvd:ltä Ellaa ja Aleksia. (Tiedätkö miksi kirahvilla on niin pitkä kaula? No, ettei sen tarvi haistella leijonan pieruja.) 

Vuosi alkoi juhlien juhlilla, blinien käryssä, piiitkällä seitsemän ruokalajin illallisella. Miehet viettivät alkuillan keittiössä. Kolme kolmevuotiaasta riehuivat ja raikasivat, juoksivat ympyrää, leikkivät mm. lentokonetta ja saunaa, hihkuivat ilotulituksia olohuoneemme aitiopaikoilta. Perhevieraat poistuivat vasta puolen yön jälkeen. Vauvelimmekin uinahti yöunille yhdeltätoista. 

Vuoden 2012 ensimmäiset päivät ovat olleet vuoroin paistetta, vuoroin myrskyä. 2.1.2012 tuli ensilumi. Tänään jo ensiloska, joka illan tullen jäätyi. 

Perhe-elämä on seesteistä.