mo! mo-mo!

TUU

apl

tjuus

vauva

puu
anna! annu...
van, tuu-uu, thee-eeee

kungfu panda

centokai

tortugas ninjas

SUPERHEROES

starwars sitä-sun-tätä

wau-wau-wutsi-wutsi-wutsi-wau-wau

Laukut ja kassit ja pussit ja pyörät pääsivät tyytyväisinä Suomeen. Nyt ulkona hälisee yömyöhään paikallinen juhla. Pojat nukkuvat. Minä olen kuurannut seinistä jälkiämme pois, jälleen kerran karsinut paperipinoja ja miettinyt pakkaamista, lopullista tavaroiden rinkkaan ahtamista. Sitten koittaa loma. Odotan Atlantin pauhuja, aavoja näköaloja, hiekkalinnoituksia, altaassa polskimista, kattoterassilla istumista ja kuuntelemista.

Vajaa viikko tässä kauniissa kaupungissa. Viimeiset kerrat käsillä: tänään vanhimmassa kaupunginosassa, huomenna vielä kerran häikäisevään monumenttiin, jossa nyt ruusut ovat täydessä kukissaan. On ollut taas lämpimän vuoro. Viikko sitten hytistiin. Nyt saa pestä jalkapohjia.

Mieli on kaihoisa. Tunne on kuin loma olisi loppumassa, arki edessä. Kotimaan kesään, tuttuun kotiin, omien keskelle, tuntuu hyvältä palata, mutta näköpiirissä on liikaa epävakautta ja syksyn tullen työ. Ne kiristävät otsalohkoa. On kerrattava miten onnellinen ja kiitollinen olenkaan tästä perheestä ja tästä elämäntilanteesta. Saimme lottovoiton viettää yhdeksän kuukautta uudessa ympäristössä. Se on nostettava tietoisesti etualalle.

Pitäisi pakata. Karsia kuluneet ja tarpeettomat, tiivistää perheen yhdeksän kuukauden materiaalit kuutioon mahtuviksi. Lasten pyörät, maalatut taulut, muutamat heräteostos-mukit, lämpimät vaatteet ja kengät, stereot ja kaikenmaailman tietokonelaatikot sum-muut. Tekisi mieli ostaa viinejä ja cavaakin kotiin nautittavaksi. Mitenköhän ne mahtuvat siihen yhteen kuutioon, jonka olemme budjetoineet? 

Helle on nautinnollista. Vuorten lumiset huiput hupenevat taas silmissä. Täällä on hiki, tuolla lumi. Miten olenkaan usein ilahtunut siitä, että kadunkulmista yllättäen näkeekin kauas. Havahduttaa itsensä siihen missä on. Näkee urbaanista miljööstä vuorille, lähempänä linnoitukselle, joka on siinä, tapahtuipa  pienissä elämissämme mitä tahansa. Siinä ne ovat ja tulevat olemaan. 

Huhtikuussa:

Vierailuja meille ja me muualle. Olimme pikkulomalla Cordobassa, jossa aurinko helli. Siellä se uskomaton Mezquita ja meille toistaiseksi Espanjan paras leikkipuisto. Miten mukavaa onkaan istua junassa ja matkustaa eteenpäin.

Oli helleperiodi, jolloin ajoin kainalokarvat, lakkasin varpaankynnet ja pesin villasukat. Kuvittelin ne jo hautaavani kaapin perukoille, kunnes tuli hyinen takapakki. Loppua kohden on taas lämmennyt. Tuntuu tutulta, on kuin kotimaassa kesällä. 

Appelsiinipuiden kukat huumaavat tuoksullaan. En tiennyt sitä.

Ystävän vierailun lomassa kuuntelin flamencoa ja jazzia. Istuin lasillisilla. Tuuletuin.  

Kotilennot hankittu, loppuloma buukattu, tavarankuljetus suunniteltu. Kaikki se kiristää vähän rintaa.