tiistaina, kesäkuuta 28

Viikonloppu mökillä oli yliveto. Kuu nautti niin ja me vanhemmat nautimme niin, kun saimme katsella Pienen riemua. Metsäretket haavi olalla, raa´at punaviinimarjat, kokko, puskapisut, paljaat varpaat, veneretket, matojen etsintää, särki + 2 lahnaa ongella, laituirilta hyppääminen mummin syliin, löylyälissäälöylyälissää saunassaeisaapalella.

Mökillä vanhempieni seurassa vajoan usein jonnekin turtanaan. Laiskottaa ja unettaa. On toki ihanaa kun saa laiskotella. Ei työleirimeininkiä. Ehkä asiantilaan vaikuttanee myös grillipitoinen ruokavalio, herkut ja pulleat masut.

Aurinko porottaa, kesä kukkeimmillaan. Vointini on oikein hyvä.

torstaina, kesäkuuta 23

se saapui salaa





Kuluneet viikot ovat olleet mukavia asioita pullollaan. On todistetusti oltu rantakunnossa, kahlattu meressä, nautittu helteestä. On suoritettu sosiaalityön viimeinen tentti tältä erää. On toistamiseen uitu pallomeressä, saatu hepuleita ruotsinlaivan leikkihuoneessa, katsastettu Skansenin eläimiä. On vierailtu ystävien luona Kruunuhaassa, Espoossa, Pukinmäessä. On avattu grillikausi. Skoolattu toisellekin kasvavalle pallomasulle. On oltu puistokaverin 3-vuotisjuhlilla ja saatu muumikarkkiaski kerta heitolla ihan tyhjäksi asti. Lopputuloksena lensi moottoripyörä. Mies on saanut huomattavan summan apurahaa jatko-opiskeluihin merten taakse. Kalifornia kutsuisi, meillä vielä monet mutkat suoristettavana. Mies on myös saanut muutamaksi kuukaudeksi töitä, innostunut suunnattomasti ja jo hieman pettynytkin kuvioiden toistuvuudesta, mutta summasummarum myönteistä henkeä on ilmassamme.

Pikku Ruu kasvaa sisälläni hyvään tahtiin. Potkii ja nyrkkeilee. Isompi Kuu uhmailee ja tahtoilee puolestaan voimakkaasti. Tervettä lie. Me perheen kookkaimmat päätimme toissa päivänä lähteä loman koittaessa muutamaksi päiväksi tuulettumaan tai paahtumaan Sisiliaan. Kahdestaan - sitä ei ole tapahtunutkaan sitten kolmen vuoden, eikä mahdollisuus varmaan tule toistumaan ihan lähitulevaisuudessa. Lennot ja majoitus on varattu, ja minulle tuli samantien ikävä Kuutamme. Miten mukavaa olisi taas istua lentokoneessa hänenkin kanssaan, tutkia sokkeloisia katuja, syödä italialaista jäätelöä, saada sokerihiprakat ja polskia yhdessä Välimeren aallokossa. Toisaalta, hei, kaipaan kyllä rauhallisia illallisia ja leppoisaa katukahviloissa istuskelua, pitkiä aamuja, sielun ja mielen lepoa. Aion kestää masuineni helteen, pitää laiskoja siestoja, lukea kaunokirjallisuutta, nauttia mieheni kanssa maleksimisesta. Kolme yötä ja miltei neljä päivää muilla mailla.

Keskikesä saapui siis salaa. Juhannus on tässä. Hups, ja vierähtävät viikot arjen ja juhlan humussa. Juhlapyhien säätiedotus muuttuu hetkittäin, mutta oletettavaa on pitää sadetta olipa missä tahansa. Päätimme eilen vaihtelun vuoksi lähteä toisiin maisemiin mummin ja papan, enon, tädin ja serkkujen seuraan. Vesisadeleikit ovat varmasti hauskempia mökkimaastossa.

maanantaina, kesäkuuta 6

YO-YO



Ylioppilaamme tuskaili aamutuimaan kampaajalla, tanssi vimmatusti yliopiston juhlasalissa vietetyn kevätjuhlan estradilla, sai ansaitun valkolakkinsa. Helteinen Senaatintori vastaanotti 135-päisen nuoruuden riemun. Me nostimme maljoja Ruoholahdessa notkuvien pöytien ääressä. Lukuisia poks-poks pulloja avattiin varmaankin satapäiselle vierasjoukolle. Huh-huh tungosta, hetkellisesti. Edellisyönä rullaamamme lumpia-kevätkääryleet hävisivät samantien. Makeaa oli mahan täydeltä. Päivä on kaikinpuolin täynnä onnea uudesta alkavasta, kesästä, tulevaisuudesta. Myönnän että minulle jäljelle jäi haikeutta, erillisyyden tunnetta. Minä vieraana vieraiden joukossa, puolittain ulkopuolella, menneisyydestä muistojen täyttämiä tarinoita sujuvasti kuunnellen. Mutta pääosassa ollut nautti, se on oleellisinta.

Eilen vietimme vuoden ensimmäisen picnicin rantapuistossa. Mashed-potatoes-salad, muffins with holes, mutta seura mitä parhain. Aina aidon sympaattinen, sydämellinen ystäväni Meksikosta onnea hehkuen tulevan nuorikkonsa kanssa. Kuukauden päästä juhlistamme heidän hääiloaan salaperäisissä kuvioissa. Odotan!

perjantaina, kesäkuuta 3



Ah, niin virkistävä päivä Tallinnassa. Matkustajalaivassa OLI pallomeri ja siellä OLI yllätykseksemme myös ystäviä samanmoisella eestaas retkellä. Kuu hyppi, pomppi, riemuitsi molempiin suuntiin ne 2,5 tuntia hikipäässään, selkä märkänä. Päivä alkoi uhmaavasti sataen, mutta taivas kirkastui heti Kustaanmiekan jälkeen. Me nautimme muutamasta tunnista kesäisen vanhan kaupungin kujilla, ravintola Mekk:ssä, leivoksilla konditoriassa. Kävin vain Nu Nordicissä ja nappasin mukaani kauniin harmaan pellavamekon tuleviin juhliin. Pellavamekon! Niin, enpä taas muistanut sen rypistymisominaisuuksia. Pari lisätuntia ei olisi ollut pahitteeksi. Olisi ollut ihanaa istua puistossa ja katsella ihmisiä ja tuijottaa sinistä taivasta. Minä haluan uudelleen sinne tallinaan, oli ensi kommentti seuraavana aamuna.

Sitten vierähti tämä kulunut loppuviikko. Aurinko on hellinyt. Saimme brasilialaisen perheen vieraaksemme. Eilisen helatorstain makasimme peittojen alla kirjoja lukien, vuoroin Dada englanniksi, vuoroin äiti suomeksi.

Ja eilen 2.6.2011 tunsin ensimmäiset liikkeet. Pienet siivet viuhtoivat sisälläni. Aurinko paistaa.