Kuun päiväkotielämän aloitus. 

Olin iltariennossa. Illallisella kahden viehättävän kanssa ja sitten muistikuvien vilskettä Manalassa. Virkistyin.

Pyöräilin tänään naapurikaupungin elokuvafestareille. Karkkipussit tyhjenivät jo polkiessa. Keli huikea. Elokuva oli seesteinen mykkäfilmi, traaginenkin satu espanjalaisittain. Kaunista, mutta hitsit kun taistelin loppuosan nuokkumistani vastaan. Loppukohtaus tuli hieman yllättäin, mitähän sitä edelsi.

Kesän viimeinen mökkeily oli osin sateen pitelyä sisätiloissa. Saimme Miehen kanssa myös kahdenkeskistä aikaa Tampereella. Tolkuttoman rankkasateen jälkeen söimme hyvin Berthassa. Istuimme sitten saliin seuraamaan Rakkautta ennen keskiyötä. Olisin voinut kuunnella ja katsella niiden viehättävien dialogia loputtomiin siinä hurmaavassa miljöössä, vaikken aiheesta huolimatta samaistunutkaan teemaan.

Kuu sai muutaman yön mökkeily-jatkoaikaa, me muut palasimme kaupunkiin. Yhden päiväuni-ikäisen kanssa elämä on kuin lemmen lomaa.

Pyöräilimme tänään jonottamaan etelä-amerikkalaisia ravintolapäiväannoksiamme ja palasimme kotirannalle korvapuusteille. Oli seesteistä, pienestä takavireestä aisti tulevan vuodenajan.

Viikon kohokohta: iltapäivän retki aarrekallioillemme. Pojat nauttivat niin luontoseikkailusta. Kaikki on kaunista. Lähellä.

Kiitos. 

Viikonloppuna olimme siellä missä kaikki muutkin. Menimme täpötäydellä lautalla Pihjajasaareen, jossa en ole koskaan nähnyt niin paljon väkeä. Kahvia ja munkkeja sai todella jonotella, samoin kuin makkaranpaistovuoroa. Parasta oli kuitenkin se pikainen näkymä ulapalle. Selkeä horisontti mykistää aina. Seurueiden pullot poksahtelivat ja kuplivan tuoksu levisi ohikulkevankin sieraimiin. Sitten seuraavana päivänä uimastadionilta ei ollut löytyä pyyhkeen kokoista paikkaa. Lasten allas kuhisi. Onneksi Kuun uudet oranssit kala-kellukkeet erottautuivat sopivasti massasta. Hän laski ensin puolituntia nonstop liukumäkeä, sitten seuraavan pomppi, doingdoing, allasta ympäri. Mielettömintä kuitenkin oli serkku-seura, "Pupuna" ja "Mahmud". Lähikallioillakin oli huikeaa seikkailla.

Tänään aistin selkeän rauhan. Valtaväestö on aloittanut työnsä ja päiväkotinsa. Rantapuisto oli hiljainen, tuuleton ja lempeä. Nautimme lounasvoileivät rannalla, Ruu nukahti sopivasti päiväunilleen ja istuin tuokion lepotuolilla latte ja kirja kädessä, ihan itsekseni, rauhallisena. Kuu vakoili ja raportoi säännöllisin väliajoin. Kesän hetki.