Täällä potkiskellaan syksyn pudottamia lehtiä marmoribulevardilla, jonne on ripustettu puista puihin tyylikkäitä liloja jouluvaloja. Tuovat mieleen yinin ja yanin. Aukioille on pystytetty joulutorikoppeja, joiden taustaseinillä tanssivat lumiukot. Kotiin asti kantautuu bulevardilla esiintyvien katusoittajien joulujazz. Kaksi romanimiestä soittelee kuhmuisella bassolla ja jollakin trumpetin tyyppisellä ihan kohtalaisesti. Olemme paistaneet pipareita jo kahdesti. Eilinen pipari-hedelmäkarkki-kokeiluerä levisi tyystin pellille, josta suunta oli suoraan roskikseen. Loput taikinasta paistuivatkin sitten ihan perinteisinä kukkina ja sydäminä. Maut olivat kohdillaan. Pöydällämme odottaa koristeitaan pieni joulutuija, vieressä peltipurkeissä kaksi hyasinttia. On siis reilu viikko jouluun.

No, päivitykset:

* Ruu miltei juoksee, kovaa yritystä veljen perässä.

* Ruu menee verhon taakse leikkimään kukkuuta ja sitten kikattaa. On flirtti!

* Ruu vei tänään roskia olohuoneen lattialta keittiön roskikseen, kun niin pyysin. On se sitten käsittämätöntä, hih.

* Ruu se kiipeilee. Unohda vessan ovi auki: löydä poika seisomasta vessanpöntöltä. Unohda keittiön ovi auki: siellä se pieni työntää tuolia tiskipöydän ääreen, josta pääsee kiipeilemään hyville apajille, njamnjam. Erityisen kiinnostava on sitten tuo jenkkijääkaappi. Ovi auki näin vain ja ajatella, juuri sopivalla korkeudella koko kylmiökattaus järkkäiltävänä. Ja on muistettava, että ruokapöydän tuolit tulee kaataa kumolleen, jos ei halua pienen kiipeävän seisomaan siihen pöydälle. 

* Kulta Kuuni tuskailee edelleen. Jutustelee päivittäin asioita Suomesta. On tosi tiedostunut, että sitten kesällähän me palataan takaisin. Mä inhoan koulua. Eihän sellaista kuuluisi kuulevan 4-vuotiaan suusta? On pedagogiikka täällä vaan tyystin erimaata ja kilpailuviettinen esikoiseni ei siedä sitä ettei osaa kaikkea ja heti (!), eikä olekaan aina se ensimmäinen.

Taidetaan pakata perheen pienimmälle joululahjapakettiin tomaattimurskatetra. Se oli tämän päivän hittilelu.

Täällä on leivottu pizzaa ja piparkakkuja, korvapuusteja ja itsenäisyyspäiväksi kookoskakkuakin. Olen hermoillut keittiössä, kuten aina ennenkin. Kaikki on kuitenkin aina syöty. 

Aamutuimaan on kylmää, vaikka päivänpaiste levittääkin vielä lämpöään. Olen ajatustasolla miettinyt joulunviettoa. Listoja olen tehnyt, mutta toteutuspuoli totutusti viipyilee. Kuu piirsi eilen joulumenuunsa. Tiedossa olisi vihannessoppaa, piparminttukoukkutikkareita ja sieniä. Piparkakkutalokin oli piirretty lintuperspektiivistä.

Kävelin eilen poikien kanssa kaupungin laidalle Lidliin ostamaan glühweinia ja laksitsia. Original Finland luki mustan pussin päällä. Maistui ihan pandalta. Illalla juotiin saksalaista maustejuomaa ja nyt ovat hampaat laksitsitöhnäiset.

Tänään pakottaa niskoja ja selkää. Eilinen lihasrelaksoija on vetänyt veltoksi. On viljeltävä vain aurinkoisia ajatuksia.

Tein sitten joulukalenterin lapsille. En olisi uskonut. Tässä sitä ollaan. Taittelin lehden sivuista pieniä pussukoita, jotka narulla ja pyykkipojilla eteisen seinälle roikkumaan. Kuu sitten tänä aamuna ensi tuimaan löysi numero ykkösen. 

Viikon aikana olemme kaivaneet kaikki villaiset asusteet käyttöön. Sormet ovat jo aamutuimassa kohmettuneetkin. Eilen vierailimme Kuun kanssa kahden 3-vuotissynttäreille lähikylään bussimatkan päähän. Saimme lainaksi pinnasängyn, joka odottaa tuossa ruuvien kiristämistä. Huomenna siis kiinalaiseen sekatavarakauppaan, josta takuuvarmasti löytyy myös ikean kalustekiristimiä, luulen. 

Ruu tunnistaa itsensä, nenänpäänsä ja meidät perheenjäsenetkin. Pylly hytkyy aina kun jostain kuuluu rytmiä. Hakee äitiään tanssimaan erityisesti silloin, kun isoveli katsoo Sherlock Jakkia. Jotakin siinä alkutunnarissa. Ruu kantaa kirjoja syliin ja istahtaa aina mielihyvin niitä katsomaan. Pallot, koirat, kissat, hatut, kengät ja kaikki syötävät ovat erityisen kiinnostavia. Yökyöpeli -runot ovat molempien suosikkeja. Kuu lausuu useimmat ulkoa ja Ruu heristää sormea kun Mahtimummeli määrää ja laulaa Ooooo kuten Allakka pullakka munamakarooni.