Muutamassa viikossa vihreys on vallannut maan. Nokkoset kasvavat jo kymmensenttisinä ja minä olen kasvanut vain leveyttä.

Miten toukokuumme on kulunut?

- aurinkoisina iltojen retkiä saaren rantakallioille (tallennettu sielun silmiin)

- isosiskon jazzkonserttia Koko-teatterissa

- jaettua iloa isosiskon hyväksymistiedosta valtameren taakse

- entisen työnantajan jäykät 25-vuotisjuhlat Hämeenlinnassa

- huikaisevaan taidekokoelmaan tutustumista Tampereella

- auringonpolttamaa päänahkaa Hietsun kirpparipöydän takana, tulos: + 110e ja varastoidun tavaramäärän kasvu

- Etsy-shoppailua: ninja-housut ja venehame

- Lumi-shoppailua: supermarket bag outlet-myynnissä

- Kuun yökyläilyä mummin luona

- kruisailua pääkaupungin lauantai-illassa ruokapaikkaa etsien (ilman pöytävarausta ja klo 20.30 keittiöt monin paikoin jo kiinni! Olemme Suomessa, ai niin)

- modernia tanssia, isosiskon ja poikaystävän musisointia Senaatintorin rappusilta seuraten

- kenialaisen entisen kollegan vierailu

- isosiskon syntymäpäivälounasta mielettömän maukkaassa Farangissa

- puistoilua ja sisällä nautittua retkievästä mukavien ihmisten seurassa

- JA ultraääni: pienimmällämme on kaikki hyvin! Vaikkei äiti liikettä tunne lain (nyt rv 20+6)...

Emme päässeet viikonloppuna Maailmalle kylään. Vietimme sen Vantaalla koiravahteina. Se harmittaa kyllä, ei ole tainnut ne festarit mennä aikaisemmin ohi lainkaan.

Huomenna lähdemme laivaretkelle etelä-naapuriin. Toivotaan että matkustajalaivassa on pallomeli, esitti Kuu. Toivotaan että tuuli laantuu, sade lakkaa ja päivä on leppoisa.

3. äitienpäiväni

Kuu heräsi hyväntuulisena ja pidätteli minua vaivattomasti vuoteessa pitkään. Vielä ei ole leikin aika, sanoi ja kiikutti kirjan toisensa jälkeen luettavaksi. Nämä viikonloppuaamujen (ja toki toisinaan arkiaamujenkin) kirjan-luku-sessiot vuoteessa ennen aamiaista ovat tärkeitä. Pieni käpertyy ihan kylkeen, poski poskea vasten, saman peiton alle ja kuuntelee mielellään loputtoman määrän satuja. Tämä aamuna meidät keskeytti runsas ja herkullinen aamiainen vuoteeseen. Puuroa, munakasta, banaani-vesimeloni-smoothies, mansikoita, hunajamelonia, pannacottaa ja teetä. Aah.

Lähdimme verkkaisen aamun jälkeen läheisille kallioille seikkailemaan. Ne ovat parin sadan metrin päässä kotoa ja aivan liian harvoin siellä tulee käytyä. Kaunis maasto, kivet ja kalliot, kelopuut, lintutorni ja näkymät yli kaupunginosan, yli keskustan ja pitkälle aavalle merelle. Pienet intensiiviset kourat keräsivät ja kantoivat kallioiden lomassa kasvaneet mini-orvokit äitienpäiväkukikseni.

Iltapäiväunet venähtivät yli kolmetuntisiksi (miltei meillä kaikilla) ja suunniteltu Linnanmäen pyöräretki siirrettiin jälleen. Siskon ja Poikaystävän työpäiväkin olisi jo päättymässä. Varhaisen päivällisen jälkeen lähdimmekin siten pyöräretkelle niemen nokan kalliorannoille. Tuuleton, tyyni meri. Laskeutuva aurinko, lukuisia joutsenpariskuntia. Kamera kotona. Tallensin sieluni silmillä rakkaimmat Mieheni kävelemässä idyllisillä rantakallioilla. Kiva seikkailla täällä, sanoi pienempi.

uhmis

Tänään kierrätystehtaalla pikkuisemme sai julkisen uhmakohtauksen.Usein näin ei ole käynyt. Useimmiten hänen kanssaan on ollut kivaa liikkua tapahtumissa, kun ihmeteltävää riittää. Mutta tänään oli siis päiväuniaika käsillä ja varjonukketeatteri sai pienen pään sekaisin. Äiti askarteli kalan, joka aiheutti päänvaivaa, ja kun olisi ollut eteenpäin siirtymisen aika, tuli stoppi. No, pikainen poistuminen paikalta oli paikallaan. Jäi hieman puolitiehen tuttujen tapaaminen, kierrätystehtaan kaikenmaailman ihanuuksien tutkiskelu.

Olen saanut tunikaani eteenpäin. Netin oivalliset neulontaneuvot ratkaisivat lukon, mutta muutamia omituisia reikiä on kyllä muodostunut. Päätin etten kiinnitä niihin huomiota. Nautin nyt tekemisestä, täydellisyyttä ei tarvitse syntyä. 

Mies lähti tapaamaan ystäväänsä illan tullen. Minä nautin rauhasta, soljuvasta neulonnasta, valkosuklaasta, omenamehusta.

perjantain pulmia

Näkökulmat on kyllä vähän vinksallaan. Työmotivaatio kaipaisi kohennusta. Aurinko kuitenkin paistaa, hivenen jo lämmittääkin tänään. Ehkei kohta kotiinpäin pyöräillessä enää tarvitsekaan laittaa pipoa kypärän alle.

Alpakka tuntuu jumalaiselta käsissä. Hankitut bambupuikotkin luistavat niin soljuvasti. Mutta taidot on ruosteessa tai niitä ei ole olemassakaan, joo. Intoa puhkuen olen saanut 2,5 cm verran kaula-aukkoresooria tehtyä ja sitten junnas short rows ja raglan increases. Hih-hei. Olen illan tullen etsinyt konkreettisia suomenkielisiä ohjeita miten niitä lankoja kiepautetaan, muttei ihan vielä ole mennyt läpi. Ohjeen kommentit kehuvat yksimielisesti sen helppoutta ja sujuvaa kirjoitusta eli tunnen itseni avuttomaksi aloittelijaksi. Pistän toiveeni huomisen ompelukerhomme ohjaajaan.

Kuu pääsee tänään mummin ja papan kanssa jalkapallo-otteluun. Me liki kolmen tunnin ajan vapaailtaa viettämään. Mitähän kaikkea pariskunta voisikaan tehdä kahdestaan perjantaina alkuillasta?

Rasva ei palanut

... ja munkeistakin vain alkuerä ruskistui tummahkoiksi. Maukkaita olivat. Aaton juhlakin oli viihtyisä. Lapset kirmasivat ja kokeilivat toisiaan. Aikuiset istuivat pöydän ääressä napostellen, nautiskellen. Keskustelut poukkoilivat synnytyksissä, politiikassa, kunkin omissa opintotarinoissa, kokemuksissa ulkomaalaisena olemisesta. Tarinani oli muita avoimempi, tarkoitan poukkoilevampi, ammatillista lopputulosta ei näköpiirissä. Aikamoinen tukos, joo.

Toukokuu alkoi kylmänkalseana, mutta aurinkoisena. Saimme itsemme (lue: Kuun puetuksi) ulkoilmaan vasta illan tullen ja rantapuistossa oli rauhaisaa. Aurinkolasit joutuivat taskuun pienen sateen yllätettyä, lopputuloksena lasit nipsnaps kahdessa osassa. Harmittaa hieman, kun uusia ei ole budjetoitu. 

Mies takkuilee kirjanpitonsa ja veroilmoituksensa kanssa edelleenkin. Minä mietin tulevaa. Olo avoin. Onkohan se hitusen myönteinen tunne? Keittiön ikkunasta näkyy, että pihakoivut ovat silmuilemassa. Vihreys avautuu varmasti ensi viikolla.