Myönnän, mulla meni vähän yli eilen. Kuvio meni näin: Kuun paras kerhokaveri muuttaa toiseen kaupunginosaan ja asiaa on sulateltu koko kevät. Nyt päivät vähenevät. Eilen taas oireiltiin. Kiukkukohtaus ja kärräsin sitten huutavaa lasta kerhosta kotiin. Välipalakeskustelussa kysäisin mitenköhän se kaverin nilkka voi (poikani ajoi edellispäivänä puiston polkuautolla suoraan kaverinsa nilkkaan, koska kaverilla oli allaan "hienompi" auto). Vastaus kuului: T kävi sairaalassa ja sai nilkkaan siteen. Aloitin jälkikäteen arvioiden kohtuuttoman saarnan siitä ettei ketään saa satuttaa, mitään ei saa rikkoa, jne. Pieni hivuttautui apeana hiljalleen sohvan alle. Lopulta selvisi ettei missään sairaalassa oltu käyty, nilkka voi normaalisti. Kuu kertoili äidille satujaan tai leikkejään.
Kaverin menetys; toistamiseen sama juttu.
Mihin me muutetaan, äiti? kuuluu kysymys.
