...tiskirätti tiedän sen mutta ylpeä sellainen...

Olen virkannut ensi kertaa sitten peruskoulun. Olen saanut valmiiksi kaksi tiskirättiä, joista ensimmäisen vein sunnuntaina tuliaisena ystävälleni. Sitä kullankeltaista virkkasin lauantaina odotellessani urheiluhallissa Dalai Lamaa. Siinä erinomaiset energiat.

Dalai Lama valloitti. Päivä oli kokonainen, kokonaisvaltainen. Hetkellisiä keskittymisen herpaantumista minulle tapahtui, mutta aistit olivat avoimina. Se oli pääasia. Intensiivisyydessään edellinen tapaaminen Finlandia-talossa oli mieleenpainuvampi. Urheiluhallin humina, hälinä, valot, tulkkauskuulokkeiden supina, äh, mutta oli hyvä olla siellä muiden ihmisten keskellä. Olla, aistia ja kuunnella.

tuttududuu

To Do:

* Ikkunat on pesty viimeksi liian kauan sitten (kaikkinensa 3 vuotta sittenköhän), vaikka onhan nuo pienet pusuhuulet olohuoneen lasissa suloiset (huulenkuvista valuu vana alaspäin).

* Ruokapöydän tuolien verhoilut repsottavat yhä pahemmin. Tulisi suojata. Tulisi väsätä irtohuput. On ostettu jo kertaalleen kangastakin (3 vuotta sitten), mutta se on jo löytänyt toisen (keskeneräiseksi myös jääneen) käyttötarkoituksen.

* PikkuRuuta varten on noudettu vintiltä sitteri ja unikoppa, jotka kaipaavat putsausta ja tuunausta. Mistähän kiva kangas sitteriin? Mitenköhän ompelutaitoni riittävät uuden päällisen luomiseen?

* PikkuRuuta vasten tulisi käydä Aa:n vanhat vauvanvaatteet ja -tarvikkeet läpi. Pesaista niitä, joo. Järkätä niitä, joo. Onkohan kaikkea tarpeellista? Minneköhän ne latoisi? Missähän se rintapumppu on? Se, joka 3 vuotta sitten hirmuisessa hädässä huuto.netistä huudettiin ja joka kuitenkin jäi miltei käyttämättömäksi. Entä kestovaipat, vauvakokoa? Niille säilytysloota ja -ämpäri...

* Tulisi miettiä Aa:n 3-vuotissynttäreitä kuukauden kuluttua, paria viikkoa ennen Pikkuruun laskettua aikaa. Pitäisi kai leipoa pakkaseen.

* Leikkihuone tulisi järkätä, Aa:n vaatekaapin sisältö käydä läpi. Mitähän sopivaa tulevaan vuodenaikaan sieltä löytyykään? Nepä voisi siirtää Isosiskon huoneen kaappiin, josko siellä vähän järkkäisi.

* Puhuttu on itsepalvelukirppis-pöydästä syyskuun alussa. Sehän vaatii organisointia, hinnoittelua, autoa...

PikkuRuun laskettuun aikaan on nyt vajaat kahdeksan viikkoa. Töitä vielä tasan kaksi viikkoa. Puuhakkuuteni on vain edelleen etsinnässä. Listauksia olen kyllä kyennyt näemmä tekemään.

Unelmoin juuri tilaamastani auringonkukankeltaisista langoista ja uudesta neuleohjeesta, joka varmasti ylittää taas taitoni. Still light tunikani on jo päättelyä, napin ompelua, prässäystä (?) vaille valmis! Olen saavuttanut jotakin. Posti toi myös tänään hankkimani 15 bambupyöröpuikon kokoelman. Niistähän minulle riittää.

Odotan tulevaa lauantaita. Dalai Lama. Ajattelin istua, aistia, keskittyä paikan päällä. Kerätä energiaa.

retkellä



Suokissa kahdestaan, kun miehen piti saada työrauhaa ja kaverit oli buukattu. Miten kaunista siellä onkaan ja turistiryysiksestä huolimatta rauhoittava tunnelma.

viikon varrella...

sain harvinaisen leipomispuuskan ja koin olevani onnistunut pullantuoksuinen mamma. Megakorvapuustit maistuivat, mutta pakkaseen suurin osa joutuivat, kun en ollut varautunut sellaiseen hormonimielitekoon eikä syöjiä riittänyt.

Viikon varrella on ollut viimeinen hallituksen kokous tältä erää. Tuntuu helpottavalta ajatella, että kahden ja puolen viikon kuluttua olen täysipäiväinen kotiäiti jälleen.

Viikon varrella on parvekkeemme saanut kukkasia taasen. Ihailen suuria herkullisen keltaisia samettiruusuja ja laventelin sinertävyyttä.

On ukkostanut, satanut, paistanut, hiostanut, paleltanutkin viikon varrella. Eilen näyttäytyi komea sateenkaari. Kuulla on puolestaan jo pieni köhä.

Olen myös viimesenteillä neuleeni kanssa. Se vei siis kolme kuukautta aikamoista tikuttamista kyllä, mutta niin terapeuttista ja meditatiivista. En keskity virheisiin, odotan miltä se näyttää, kun pallomasu on poissa. Olen jo mietiskellyt seuraavaa neuleprojektia. Kaksi ohjetta on hankittu, punnittu puolia ja toisia, surffailtu ravelryn kokeneiden neulojien kokemuksia, mietitty värejä ja lankoja. Hmmm.

aktiviteetteja

Rantakalliot kutsuivat eräänä iltana retkelle heittelemään kiviä mereen. Elokuinen auringonlasku, lempeys ja sileys.

Eilinen vierähti Skidit festareilla: tanssi- ja skeittikoulua, elokuvia, musiikkia, pomppulinnaa, lasten vilinää ja vilskettä, brunssia täpötäpötäydessä Siltasessa yli tunnin odotuksella. Onneksi saippuakuplakoneet ja painiminen kivan kaverin kanssa ravintolan sohvalla pitivät pienimmät vireessä. Minulla on nyt sitten skeittipoika.

Tänään aurinkoa ja sadetta. Äkkilähtö rantapuiston treffeiltä ja arpomista lähteäkö iltaretkelle Suomenlinnaan nyt vaiko joskus toiste. Tuntuu siltä että kesäjuttuja on vielä tekemättä, mutta ajat,energiat ja ilmat arvaamattomammat.

saaristolaisidylliä

Loman viimeisinä päivinä matkasimme pienen miehen kanssa kahdestaan Ahvenanmaan Jurmoon, jonne ystäväni oli asettautunut pari vuotta sitten osa-aikaisesti. Reissumieheni osoittautui reippaaksi ja miellyttäväksi matkaseuralaiseksi. Matkaa tehtiin kuusi tuntia suuntaansa: henkilöautolla, junalla, busseilla, lossilla ja lautoilla. Perillä nautimme saaristolaismaisemista, punaisista asfalttiteistä, maankaivuuhommista ja eteenkin suoraan puskista poimituista "vadelmakarkeista". Aurinko helli mieltä. Kyläidylli teki vaikutuksen vierailijaan, vaikka pienessä suljetussa yhteisössä pinnan alla kuulemma väreilikin.

Nyt töissä. Viimeinen kuukausi ennen äitiyslomaa ja täydellisempää keskittymistä uuteen elämään.