Luonto on heleä, hetki sitten helteinen, nyt kolea. Sellainen kotimaan kesä.
Vietin pari viikkoa sitten mummin ja poikien kanssa kaksi yötä mökillä. Pikkuruu oli ensimmäistä kertaa pidemmällä automatkalla ja istui sitten molempina iltoina mökkisaunan ämpärissä iloisesti loiskien ja läiskien. Elettiin viikonloppu lasagnella, katsottiin pikkukaupungin balettikoululaisten (ja serkkutytön) esityksiä ja Kuu viipotti elementissään sisään-ulos samoissa kuteissa. En oikeasti muista, että olisin näiden 40-vuoteni aikana nähnyt sitä tuttua mökkimaisemaa niin keväisenä. Olenhan ollut siellä joskus vappua viettämässä, mutta tuo toukokuun puolivälin heräävä luonto tuntui uudelta. Niityt olivat orastavina, mielikuvien huojuvat voikukkapellot ja havisevat haavat tulevat sitten vasta kuukauden päästä.
Rantapuistossa on ollut jo kesän tuntua, maailma oli kylässäkin viikko sitten. Festarit jäivät vain harmillisen lyhyeksi visiitiksi hurjan väenryntäyksen vuoksi. Koin pienoista haikeutta.
Viimeisiä viikkoja on kuitenkin leimannut tietoisuus tulevan syksyn muutoksesta. Konkretiaa, vihdoin. On aika puhdistaa vintti ja mieli. Pakataan koti matkalaukkuihin. ...ja sinne vintille ja kellarivarastoon, toivottavasti ei sentään vuokrattuun lisätilaan, eihän... Materian määrä ja mahti, huh. Tuntuu että sen alle hautautuu. On jo aikakin setviä ja seuloa.
