Olen ollut viisi vuotta äiti. Niin vahva tunne, käsittämätön muutos elämässä. Hyvään ja vain hyvään. Koettelut ja kuohahdukset. Tyliin, tyliin. Ensikosketus ihmiseen, joka kasvoi sisälläni, on vahva muisto. Viisi vuotta sitten elimme vuorokausien eristyksissä keskittyen vain pienen ihmisen tarpeisiin. Oli tolkuttoman hieno ruska kätilöopiston ikkunoiden läpi katsottuna. Aurinkoa, ei kai näin kylmäkään vielä.

Tänään istuin tuokion rantapuistossa kasvimaan katveessa. Kauppaostokset vaunuissa, Ruu unessa. Onni oli lojua siinä kevyttoppatakki päällä. Sain päälleni rakeita, aurinkokin pilkisti. Tuuli toisaalla, oli kaksijakoinen ilma. Rauhaisaa.

Viikonloppuna juhlitaan. Siivousurakka, leivontaurakka. Naamani on ruvella. Niskaa ja hartioita kiristää. Toivon että Mies saisi uni- ja työvelkansa kuitattua. Eikö tämä tästä. Pysähdyn hetkiin.

Istuin elokuvateatterin aition pehmusteille kourissani lempeä latte. Suojissa sihahdettiin siideritkin auki. Mikä nautinto oli seurata hilpeää, viihdyttävää, ihastuttavaa, haltioittavaa, koskettavaa, surumielistä ranskalaista elokuvaa! Mikä onni ja ystävät.

Tapasin menneellä viikolla ihmisen viiden vuoden takaa. Palasin työtunnelmiin Afrikkaan. Tänään olen seurannut uutisoinneista terrorismia sillä tutulla suunnalla. Huokaisen. Tunnen raskauden sydänalassa.

Edellisen tapaamisen jälkeen menin luovuttamaan verta. Oli yhdestoista kerta, mutta edellisestä oli vierähtänyt seitsemän vuotta. Jonkin kerran muistan työmatkakarensseja, kaksi raskautta ja kahden lapsen imetykset, niin vuodet ne vierii.

Olen reippaasti aloittanut juoksemisen. Pieniä pyrähdyksiä, jotka tuntuvat hyvältä. Olen itseeni tyytyväinen. 

Tunnistan myös tarpeen: teatteriin. 

En voi olla pakahtumatta aamuherätyksiin, jolloin iloiset ja nauravaiset pikkusilmät tuijottavat siinä senttien päässä. Tänä aamuna minulta tiedusteltiin mooii, äiti heläs, mitä äiti kuuluu?

Pilipilin

Mies näppäilee kitaraa, hyvä merkki. Kyllä tämä tästä.

Kuun päiväkotihommat rullaa ja Ruu puhuu. Joka päivä hämmästyttää. Hymähtelee kuten minä ja toistelee aijaa ja noniin kuten minä. Hitsin hurmaava, hurjan kovatahtoinen ja kovaääninen tyyppi. Vaatii huuliharppua nukahtamiskaveriksi. Kyseli mittä kitala on, huuiaappu, kun katselimme sinfoniaorkesterin soittoa ruudusta.

Vietimme vuosijuhlaani aurinkoisella rannalla tomaattikeitton ja mutakakun ja lähipiirin kera. Puistopiknikkiä kerran toisenkin. Mieleenpainuvia retkiä kotisaaren kallioilla. Kiipeilyä ja keinuilua hiljaisella rannalla arkipäivisin. 

Isosisko lensi takaisin valtameren taakse.