sunnuntaina, syyskuuta 15

Mies näppäilee kitaraa, hyvä merkki. Kyllä tämä tästä.

Kuun päiväkotihommat rullaa ja Ruu puhuu. Joka päivä hämmästyttää. Hymähtelee kuten minä ja toistelee aijaa ja noniin kuten minä. Hitsin hurmaava, hurjan kovatahtoinen ja kovaääninen tyyppi. Vaatii huuliharppua nukahtamiskaveriksi. Kyseli mittä kitala on, huuiaappu, kun katselimme sinfoniaorkesterin soittoa ruudusta.

Vietimme vuosijuhlaani aurinkoisella rannalla tomaattikeitton ja mutakakun ja lähipiirin kera. Puistopiknikkiä kerran toisenkin. Mieleenpainuvia retkiä kotisaaren kallioilla. Kiipeilyä ja keinuilua hiljaisella rannalla arkipäivisin. 

Isosisko lensi takaisin valtameren taakse. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti