tiistaina, heinäkuuta 3

hiljaiselolla, kovalla äänellä

Kuukausi kulunut:

* Kolmen viikon espanjan alkeiskurssi vei ajan (ja energiankinko, no?), pian jatkuu, si!
* Kodin vuokraaminen siellä ja eteenkin täällä hermostuttaa. Missä on se kiva perhe, jonka koti voisi olla meillä ensi talvena? Hei, tervetuloa tänne.
* Huh! Materian määrää vintillä, kellarissa, kaappien kätköissä, pölyttyneenä mielessä. Toista viikkoa vaatekaapin sisältö siroteltuna nyssäköihin ja kaatuviin kasoihin. Ne eivät katoa, vaikka taikoja yrittäisi tehdä. Energiapiikkiä odotellessa on ollut parempi kaikota puistoon.
* Paistatellen, mökkeillen, puistoruokaillen, rannalla kiipeilylaivan ääressä seisten, tuulten tuiverrellessa, jätski/pvä.
* Juhannus tuli, meni. Heinäkuu tuoksuu juuri nyt parhaimmalta: tuore nurmi, villiruusut, syreenit, merituuli, lämmin hiekka ja kallio. On täysikuukin vielä tuossa ikkunan takana. Voi, hitsit.
* Kuu on suvereeni kiipeilijä, roikkuu telineessä hurjasti kuin paraskin pikku apina.
* Ruu liikkuu tyylikkäästi ryömien, hytkyttää nelinkontin, nousee istumaan ja tukea vasten seisomaan. Kipuilee puhkeamassa olevia hampaitaan. Höpöttää ja ättättää. Ihan selvästi HUUTAA: ÄITÄ! AATO! Voluumilla. Komennolla. Kiljuen. Kyllä tämä kakkonen osaa tilansa ottaa. Tämän äidin äänen sietokyky tuntuu olevan äärirajoilla. Ja ai, Ruu se hymyilee ja kikattaa sitten vallattomasti.