Kotona. Takaisin arjessa. Sitä toistin tänään muutamaan kertaan. Lentokoneella paikasta toiseen siirtyminen on hämmentävää. Äsken tuolla, nyt tässä. "Enjoy the moment here, You are soon there" kuten lentoyhtiö oli kirjannut penkkiensä taakse. Hetki sitten huristelimme kauniissa maisemassa huimia vuoristoteitä pitkin, aurinko paistoi ja tuuli tuiversi, polskimme turkoosissa allasvedessä ja kuohuavassa meressä. Tänään talsimme tihkusateessa tuttuja kotikatuja. Aamulla kotitalossa oli vesikatko. Siten suihku jäi väliin, hampaat pesemättä, kun tuli kiire neuvolaan. Lähileikkipuistossa sitten tunsi ajan seisahtumisen. Muutamat tutut kasvot, ne muutamat tervetulotoivotukset, samettiruusut ja Kiitos kun palasitte -kortti. Vireystila koheni.

Koti odotti meitä kyllä putiputipuhtaana. Nuoret vuokralaisemme eivät olleet kuitenkaan ihan hortonomeja. Kukat näyttivät siltä kuin eivät olisi saaneet vettä yhdeksään kuukauteen. Nyt nämä avarat huoneet ovat täyttyneet sekalaisista laukku- ja pakettikaaoksista. Koneellinen pyykkiä kuivuu telineissään keskilattialla. Tuntuu taas siltä ettei asioista ole helppoa ottaa kiinni. Lähdimme siis rannalle lennättämään leijaa ja illan tullen kaivauduin Miehen kainaloon sohvalle seuraamaan tanskalaisia poliittista näytelmää. Kaikki sujuu, mañana-mañana.

Päivän tähtihetki: Kuu osaa ajaa pikkuisella muumipyörällään ilman apupyöriä, hurraa! Kotirannalla oli enemmän purjelautailijoita kuin Cádizin rannikoilla konsanaan näimme. Meillä on kiva koti, kaikesta huolimatta tai kaikesta siitä johtuen.

Lomaharmitus syntyy vaikka siitä, että nukkuu liian pitkään, nauttii ihan rauhassa aamukahvia terassilla, josta näkyy kattoja ja kattoja, torneja ja torneja, ja katsoo sitten aikaa aivan liian myöhään. Kello olikin jo yksi. Ohi meni siis kaksi suunniteltua tanssiesitystä katedraalin edustalla. Sitten Mies pisti ainokaiset housunsa pyörimään pesukoneeseen ja nyt odottelemme vielä sitä, että ne kuivuisivat ulkoilukuntoon. On tyystin sininen taivas, linnut sirkuttelevat, pulut kurnuttavat, talojen valkoisuus miltei koskee silmiä. Lapset ovat tyytyväisiä ullakkohuoneistossa oleiluun. Legoista riittää iloa. Mies kokkaa ja minä saan naputtaa tätä uutta iPodia. Eiköhän siinä ole riittämiin, jotta harmitus saisi luvan väistyä. On muistettava: minnekään ei ole kiire, suorituspakkoa ei ole. On lomasunnuntai. Tämä loma pienten kanssa on elämistä ja oleilemista juuri näissä hetkissä.

Olin eilen illalla kahdestaan Kuun kanssa katsomassa modernia tanssia, ah. Kaupungissa alkoi juuri tanssifestivaalit. Voih, miten nautin siitä liikkeiden, valojen ja värien rytmiikasta, Joan Miron inspiroimasta estetiikasta. Tänään on Miehen vuoro istuutua teatterin katsomoon. 

Nämä menneet kolme päivää olemme myös kävelleet rantabulevardeja, syöneet kattoterassillamme Miehen gourmet-aterioita mm. kauppahallista hankitusta tuoreesta tonnikalasta, syöneet jäätelöä aukioilla, viettäneet aikaa leikkipuistoissa, rakentaneet rannalla hiekkapyramideja, nukkuneet hyvin.

 Ja olen ihastunut terassin kaktus- ja mehikukkakokoelmaan. Saisinko sellaisen kotiini, pls.

Katolla tuuli. Käväisin siellä juuri cava-lasillisen kanssa. Näkyi tähtitaivas ja iltavalaistu katedraali. Majakka välkkyi ja alhaalta kaduilta kuului elämän ääniä. Vieressä tuoksutti alakerran ravintolan keittiön hormi. Kuvausryhmä oli edelleen aukiolla. Tämän apartamentoksemme kattoterassi tuntuu olevan kaupungin korkeimmalla. Tänne on kiivettävä portaita paljon. Asunto kolmessa kerroksessa, perheen pienin on jatkuvassa vaaravyöhykkeessä. On joka tapauksessa huikeaa. Näin voisi elää. (Ainakin sinkkuna tai romanttisessa parisuhteessa). Palasin kuitenkin takaisin sohvalle. Tässä ei paljaita varpaita palella. 

Tänne on piiloutunut kaunis kaupunki - tänne maanosan äärille, kaiken muun taakse. Tästä(kään) en ole tiennyt. Niin, mistähän päin sitä nyt katsoisikaan tai ajattelisikaan. On näkökulma riippuvuutta, on.

Tuulisella rannalla kuuli hiekan äänen. Hiekka oli vallannut mäen, dyynit nousivat kukkulalle kukkuloiksi. Atlantin valtameri kikatti pienintä hulvattomasti. The wild one. Isompi rakensi hiekkakaupunkia, jonne ohi kulkenut kulkukoira nosti kinttuaan. Horisontissa häilyi Afrikka. Nautimme gaspazhoa ja friteerattuja mereneläviä. Majapaikassa pojat ovat polskineet altaassa, me mukana. Olemme kaikki vaihtaneet väriä. Loma on alkanut.