Kotona. Takaisin arjessa. Sitä toistin tänään muutamaan kertaan. Lentokoneella paikasta toiseen siirtyminen on hämmentävää. Äsken tuolla, nyt tässä. "Enjoy the moment here, You are soon there" kuten lentoyhtiö oli kirjannut penkkiensä taakse. Hetki sitten huristelimme kauniissa maisemassa huimia vuoristoteitä pitkin, aurinko paistoi ja tuuli tuiversi, polskimme turkoosissa allasvedessä ja kuohuavassa meressä. Tänään talsimme tihkusateessa tuttuja kotikatuja. Aamulla kotitalossa oli vesikatko. Siten suihku jäi väliin, hampaat pesemättä, kun tuli kiire neuvolaan. Lähileikkipuistossa sitten tunsi ajan seisahtumisen. Muutamat tutut kasvot, ne muutamat tervetulotoivotukset, samettiruusut ja Kiitos kun palasitte -kortti. Vireystila koheni.

Koti odotti meitä kyllä putiputipuhtaana. Nuoret vuokralaisemme eivät olleet kuitenkaan ihan hortonomeja. Kukat näyttivät siltä kuin eivät olisi saaneet vettä yhdeksään kuukauteen. Nyt nämä avarat huoneet ovat täyttyneet sekalaisista laukku- ja pakettikaaoksista. Koneellinen pyykkiä kuivuu telineissään keskilattialla. Tuntuu taas siltä ettei asioista ole helppoa ottaa kiinni. Lähdimme siis rannalle lennättämään leijaa ja illan tullen kaivauduin Miehen kainaloon sohvalle seuraamaan tanskalaisia poliittista näytelmää. Kaikki sujuu, mañana-mañana.

Päivän tähtihetki: Kuu osaa ajaa pikkuisella muumipyörällään ilman apupyöriä, hurraa! Kotirannalla oli enemmän purjelautailijoita kuin Cádizin rannikoilla konsanaan näimme. Meillä on kiva koti, kaikesta huolimatta tai kaikesta siitä johtuen.