Katolla tuuli. Käväisin siellä juuri cava-lasillisen kanssa. Näkyi tähtitaivas ja iltavalaistu katedraali. Majakka välkkyi ja alhaalta kaduilta kuului elämän ääniä. Vieressä tuoksutti alakerran ravintolan keittiön hormi. Kuvausryhmä oli edelleen aukiolla. Tämän apartamentoksemme kattoterassi tuntuu olevan kaupungin korkeimmalla. Tänne on kiivettävä portaita paljon. Asunto kolmessa kerroksessa, perheen pienin on jatkuvassa vaaravyöhykkeessä. On joka tapauksessa huikeaa. Näin voisi elää. (Ainakin sinkkuna tai romanttisessa parisuhteessa). Palasin kuitenkin takaisin sohvalle. Tässä ei paljaita varpaita palella. 

Tänne on piiloutunut kaunis kaupunki - tänne maanosan äärille, kaiken muun taakse. Tästä(kään) en ole tiennyt. Niin, mistähän päin sitä nyt katsoisikaan tai ajattelisikaan. On näkökulma riippuvuutta, on.