Pitäisi pakata. Karsia kuluneet ja tarpeettomat, tiivistää perheen yhdeksän kuukauden materiaalit kuutioon mahtuviksi. Lasten pyörät, maalatut taulut, muutamat heräteostos-mukit, lämpimät vaatteet ja kengät, stereot ja kaikenmaailman tietokonelaatikot sum-muut. Tekisi mieli ostaa viinejä ja cavaakin kotiin nautittavaksi. Mitenköhän ne mahtuvat siihen yhteen kuutioon, jonka olemme budjetoineet? 

Helle on nautinnollista. Vuorten lumiset huiput hupenevat taas silmissä. Täällä on hiki, tuolla lumi. Miten olenkaan usein ilahtunut siitä, että kadunkulmista yllättäen näkeekin kauas. Havahduttaa itsensä siihen missä on. Näkee urbaanista miljööstä vuorille, lähempänä linnoitukselle, joka on siinä, tapahtuipa  pienissä elämissämme mitä tahansa. Siinä ne ovat ja tulevat olemaan.