Helmikuu päättyi maakunnan yleiseen vapaapäivään ja meillä hitaaseen aamuun, jolloin herättyämme hihkuimme hämmästyneinä ikkunanäkymiä: yltympäriinsä 10 cm:n lumikuorrutus ja ilmassa klassisen hiljalleen leijailevia jättikokoisia lumihiutaleita. Kuu oli ennätysnopea puuronsyöjä ja pukija, jotta pääsi laittamaan ensi kertaa jalkaansa tänne saakka tuodut välikausihaalarinsa ja saderukkasensa (ei täällä kellään paikallisella nyt sellaisia ole) ja sitten paseoille pyörittelemään lumipalloja. Puoleenpäivään mennessä maassa olikin jo 10 cm:n loska ja iltapäivän aurinko kuivatti loputkin pois. Vapaapäivän saldoon kertyi myös kahvilakäyntejä kahdesti ja bussiretki tapaamaan muita suomalaisia viereisen kylän peuhapaikkaan, joka yllätti kyllä myönteisesti. Ruu valloitti. Hihkui ja kikatti ja ryntäili tohkeissaan isompien perässä. Toinen poski omenanpunaisena.

Tänään me tiedepuistoilimme ja Miehen maukkaan päivällisen (pitkästä aikaa itämaisia vaikutteita) jälkeen iltakävelimme vanhassa kaupungissa. Menimme bussilla kukkulan laelle ja sieltä lorvailimme uusia reittejä ja kapeita kujia alas, pysähdyimme näköalapaikoille ja turistiputiikkeihin. Nyt istun uusi lämmin villatakki yllä. Mukaan tarttui myös hattu korvaamaan sen harmaan Sisiliasta hankitun lempilippalakin, joka jäi syksyllä jonnekin Alpuharraan.