Ostin tänään punaisia pelargonioita ja mieheni kanssa samanlaiset silmälasit. Huh, päätä huimaavaa. Pelakuut eivät ole olleet koskaan suosikkejani, eivät lainkaan, ja onneksi emme sentään samanlaisia tuulipukuja! 

Kukkien pitäisi kuulemma kasvaa rönsyillen alaspäin ja väri näyttää kyllä istuvan pikkuruiselle parvekkeelle. Pihiys minussa rajoitti valtavien ja hurmaavan sävyisten hortensioiden hankintaa, olemmehan tässä osoitteessa kukkia ihailemassa enää kaksi kuukautta. 

Ne silmälasit sitten hivenen hiertävät mieltä, myönnän. Eihän pariskunnalla nyt samanlaisia pokia sentään ole, eihän kenelläkään. Meillä nyt on. Eivät ole kuitenkaan samanväriset, sentään. Sanon itselleni vielä, että huh.