Meillä on kamerat täynnä kuvia, mutta turha niitä jäädä odottelemaan. Tulevat tänne sitten kun ehtivät tai sitten kun keskityn valkkaamaan ja latailemaan.

Vuoden aloitus on sujunut leppoisasti. Joka päivä on paistatellut siniseltä taivaalta, muutamana päivänä ollaan kuitenkin velttoiltu sisätiloissa miltei pimeän tuloon saakka. Olemme olleet vapaalla. Mies ei ole lähtenyt työnsä ääreen. Olemme nukkuneet makeasti majassa, päiväpeitto viritettynä niin romanttisiin sängynpäätyihin. Olemme korkeintaan tehneet päiväkävelyn lähikulmille. Kerran oltu puistotreffeillä, jotka olivatkin piristävät.

Loppiainen oli täällä se suuri juhla, ainakin lapsille. Mekin lähdimme loppiaisaattona hyvissä ajoin etsimään kadun varsilta paikkaa, josta seurata kaupungin läpi kulkevaa karnevaalikulkuetta ja ilotulitusta. Kolmen itämaantietäjän ohella autojen lavoilla oli jos jonkinmoista hahmoa heittelemässä karkkeja. Eturivissä sai todellakin väistellä ja saada silti osumia otsalohkoon. Kuu oli niin tohkeissaan. Onneksi repustamme löytyi hedelmäpussi, jonne hän sai kerättyä saaliinsa: hirmuisen määrän paikallisten yritysten sponsoroimia nameja, joita hän sai napostella hartaasti.  

Nyt on arki jälleen ja minulla jalassa alesta hankitut huopaiset sisätossut. Nyt eivät kohmetu varpaat, ei. Kova yritys on ollut myös hankkia alennuksesta pojille uudet kengät. Eilinen kauppareissu kaatui siihen, että Kuu näki unelmiensa spiderman-tossut, sellaiset vilkkuvatkin vielä. Huh, mennytkö jo se aika, jolloin äiti sai pukea pienokaiset oman maun mukaisesti.